Mihin katosivat arkiset huomion- ja rakkaudenosoitukset?

Sivustoni lukija lähestyi minua aiheella suru siitä, että suhteesta katoaa arkipäiväinen hellyys ja huomionosoitukset. Moni ymmärtää surun koskettavan vain ihmisiä, jotka luopuvat ihmisestä kuoleman tai eron kautta. Suru voi tulla monesta muustakin. Suru voi tulla siitä kun tärkeä ystävyyssuhde katkeaa, yritys menee konkurssiin tai tulee työttömyyttä. Suru voi olla läsnä arjessa. Kun elämä ihmisen kanssa, jota rakastat, muuttuukin etäiseksi. Kun suhteesta katoaa rakkaus, kiintymys, sanat, eleet ja teot, tulee suru.

Lukijani kysyi:

Miksi parisuhde arkipäiväistyy?

Miksi työpaineet ja -kiireet, mahdolliset taloudelliset vaikeudet, lapsista huolehtiminen hukuttavat alleen kaiken sen kauniin ja ihmisiä yhdessä pitävän arjen?

Onko kiire ja stressi vain tekosyitä jättää kumppani ilman pieniä ja edes ohimennen annettuja hellyyden- ja rakkaudenosoituksia?

Miksi emme enää palvele puolisoamme, hymyile puolisollemme, tervehdi häntä iloisesti, kosketa lämpimästi tai anna ihailevaa katsetta.

Seksuaaliterapiassa sekä uusperheneuvonnassa ja arkipäivässä kuulen hyvin samankaltaisia tarinoita. Kaikki menee pikkuhiljaa suhteen edelle. Suhteesta tulee riippakivi. Kumppanin läsnäolo ketuttaa, ahdistaa ja on halu olla enemmän töissä, ystävien kanssa ja harrastusten parissa. Kotona on oman kumppanin kanssa vain niin epämukavaa. Ei jaksa panostaa. Ei antaa lähtösuukkoa tai kysellä kuulumisia.

Suhteessa tulevat rakastumisen jälkeen esille kaikki ne haavat joita meihin on tullut elämämme aikana. Varhaisimmat ovat lapsuudestamme. Peilaamme suhteessamme sitä miten meidät on kohdattu elämämme aikana. Lisäksi toistamme usein samanlaista parisuhdemallia, jota olemme lapsena todistaneet omissa vanhemmissamme. Osa meistä on saanut osaksemme rakkautta ja hyväksyntää siten, että olemme kiintyneitä ihmisiin turvallisesti. Ajattelemme ihmissuhteista pääasiallisesti hyvää. On myös meitä, jotka olemme jääneet paitsi rakkaudesta ja huolenpidosta. On ollut murhetta, työttömyyttä, taloudellisia vaikeuksia, päihdeongelmia, liikaa töitä, riippuvuuksia. Monenlaisia asioita, joista osa isompia ja osa pienempiä. Näissä tilanteissa ei aina tarpeemme ole tullut huomatuiksi. Olemme rakkaudessamme joko takertuvia, välttäviä tai pelokkaan vältteleviä.

Näin näyttäytyvät kiintymyssuhdeteorian tapamme toimia suhteissa. Hyvin tyypillisesti jompikumpi suhteessa haluaisi enemmän hellyyttä, rakkaudenosoituksia. Kun tämän sanoittaa ääneen toinen kokee sen syyttävänä arvosteluna, jolloin hän saattaa vetäytyä. Toinen taas saattaa jatkaa puskemista ja toinen vetäytyy yhä enemmän. Pahimmillaan tämä näyttäytyy kissa-hiiri-leikkinä. Ja lopulta voi olla, että takertuva päättää ettei enää yritä ja passivoituu. Tällöin toinen saattaa kokea, että kaikki on hyvin kun hänellä on taas tilaa. Mekanismi on hyvin haastava, mutta sen kun näkee omassa suhteessa, on siihen on usein helpompi löytää toimintamalleja. Suhteen ihmisissä ei ole vikaa. Tai rakkaus ei ole suhteesta kadonnut. Usein taustalla on normaaleja suhteessa näkyviä ilmiöitä, joita ymmärtämällä ymmärrämme itsestämme ja kumppanistammekin enemmän.

Kuulen usein, että mitä mikään auttaa kun toinen ei muutu tai ei halua terapiaan tai keskustella yms. On hyvä muistaa, että elämme yhteydessä toisiimme. Kun itsessämme tapahtuu muutos, vaikuttaa se AINA myös ympäristöön. Riittää siis, että sinä pidät huolen katsomalla rehellisesti omat haavojasi, sanoitat tarpeitasi ja teet parhaimpasi. Jos toteat vuosien jälkeen, että rakkaus on kadonnut ja kohtaamista ei synny, niin silloin voi olla ehkä aika hyvästellä tämä suhde. Mutta suurimmassa osassa suhteita jo toisen osapuolenkin tekemä ”työ” itsensä hyväksi auttaa suhdetta.

"Parisuhteeni kompastuskiveksi ilmaantui myös seksi, joka oli maailman parasta silloin, kun sitä oli. Suhteemme ensimmäisinä vuosina läheisyytemme ja tapamme osoittaa rakkauttamme toisiamme kohtaan loi täydellisen pohjan toimivalle ja nautinnolliselle seksillemme. Parisuhteestamme katosi hellyyden- ja rakkaudenosoitukset. Minun vain oli enää hyvin vaikea harrastaa seksiä kumppanini kanssa, koska en kokenut saavani muita rakkaudenosoituksia. Seksin jälkeen sain hellyyttä ja läheisyyttä hetken, ja vaikka se tuntui hyvältä, koin sen silti kaupankäynniksi." 

Seksissä haavamme ovat eniten auki. On pelottavaa olla todellisessa yhteydessä toisen kanssa. Usein jäämmekin teoreettiselle suorituksen tasolle. Osaamme erilaisia temppuja seksiin liittyen. Toteutamme seksissä hyvää suu- ja hyväilyseksiä. On anaaliseksiä ja kuusysiä. Harrastetaan aktia autossa, kylppärissä, ulkona, sisällä ja mitä erikoisimmissa paikoissa. Nämä eivät ole kuitenkaan tyydyttävän seksielämän tunnusmerkkejä. Toisaalta seksi saattaa myös loppua, koska meillä on hyvin erilaiset seksuaaliset halumäärämme ja tarpeemme. Jos näistä ei ole puhuttu ääneen, syntyy helposti väärinkäsityksiä, jotka pahimmillaan asettuvat kuiluksi suhteessa. Tai sitten seksistä katoaa henkinen ja fyysinen syvyys, toisen todellinen kohtaaminen. Tärkeää olisi muistaa tarkastella millaista on suhteen todellinen seksuaalinen kohtaaminen:

Kuinka usein katsot kumppaniasi silmiin kun kosket hätä?

Kuinka usein kerrot kuinka sinulla oli ikävä kumppaniasi päivän aikana?

Kun hyväilet häntä niin kosketko kaikella rakkaudella, ajattelematta että milloin on sinun vuorosi saada?

Rakasteletteko ilman tavoitetta orgasmista?

Hymyilettekö toisillenne ja kerrotteko rehellisesti toisillenne mitä tunnette?

Oletteko päivittäneet seksuaalisten tarpeidenne ja halujenne tiedot toisillenne viimeisen vuoden aikana?

Meille saattaa olla hyvinkin helppoa olla ystävällisiä täysin tuntemattomille. Meillä voi olla tunne, että työkaveri tai ystävämme ymmärtää meitä paljon paremmin kuin oma kumppanimme. Tämä on varmasti totta. Mutta. Rakkaussuhteessa meidän on opittava asioita. Jokainen kitka on osuma meihin. Se osuu meissä siihen mihin on aiemminkin osuttu. Suhde on kahden kauppa. Jos jätämme poislaskuista narsistiset ja väkivaltaiset sekä manipulatiiviset sairaat suhteet, niin terveissä ja normaaleissa suhteissa molemmilla on aina haavoja, jotka voidaan yhdessä parantaa ja kohdata. Jokaisessa suhteessa tulee kompurointia. Tarkoituksena on kuitenkin yhdessä tarkastella kompuroinnin aiheuttamia hiertymiä, haavoja ja muita ruhjeita. Arjessa suhde punnitaan. Arkiset ja jokapäiväiset eleet, katseet, hymyt, sanat ja kosketukset ovat tärkeitä. Niistä rakentuu suhteen seksi!

 

Rakkaudella Pauliina.

 

 


Viha on sinun puolellasi, tutustu siihen.

Viha ei ole sen huonompi tunne kuin esimerkiksi ilo. Olemme tottuneet ajattelemaan joitakin tunteita hyvinä ja pahoina, vaikka kaikki tunteet ovat yhtä tärkeitä. Vihan taustalla on turhautumista, epäonnistumista. Viha tulee koska on tarpeita, joita ei ole kuultu, nähty, kohdattu. Viha auttaa tunnistamaan itseämme.

Mikä on minulle sopivaa? Olenko linjassa omien arvojeni kanssa? Ylittääkö joku tai jokin rajojani? Vihalla on tarkoituksensa olla olemassa ja viha kertoo tärkeää viestiä. Vihan kanssa voi opetella sen turvallista kanavoimista, koska viha purkautuu aina tavalla tai toisella.

Vihan taustalla on tapahtuman vaikutus minuuteen. Itse henkilökohtaisessa elämässäni lapseni kuoleman jälkeen, olen kysynyt mitä lapseni kuolema rikkoo minussa? Kenelle minä olen vihainen? Kenelle minä voin olla vihainen? Millä tavalla puran kehossani tuntuvaa vihaa? Kun läheinen ihminen kuolee, voi olla, että haluat etsiä syyllisen. Läheistä kuollutta on usein vaikea vihata. On helpompi vihata tuntemattomia. Viha nostaa erilaisia syytöksiä ulkopuolisiin ihmisiin, asioihin ja ilmiöihin, joilla ei välttämättä ollut mitään tekemistä koko asian kanssa. Itse tunnistin vihan itsessäni kun kuuntelin radioita ja huusin radio-ohjelmaan soittaneelle. mielestäni hän oli mielipiteissään aivan väärässä. Havahduin asian äärellä tarkastelemaan itseäni. Mitä tuo radio-ohjelmaan soittanut minussa nosti pintaan? Mikä tunne minusta sylki sanoja ulos? 

Usein ihminen tiedostamattaan saattaa ohjata oman sisäisen kipunsa ulospäin. Sosiaalisessa mediassa on helppo suunnata itsessään oleva viha aivan tuntemattomaan. Näin syntyy usein ns. someraivo. Vihan purkaukset ulospäin eivät poista kipua kenestäkään. Kipu kasvaa ja pahimmillaan sairastuttaa. Viha asuu kehossa ja se saa kehon virittymään. Vihalla on tahto ja vaatii pääsyä ulos. Vihalla on parhaimmillaan myös äärettömän positiivinen voima jos sen purkaa hallitusti.

Viha on tunne, joka antaa kyvyn löytää oma tahto. Missä ovat rajani?  Kuka minua saa määrätä, loukata? Kuinka paljon minun pitää kantaa taakkaa tapahtuneista haasteista? Vihan tarkoitus ei ole satuttaa muita tai hyökätä muita kohden. Viha on meissä itsestämme meitä varten, jotta olisimme enemmän kosketuksissa itseemme ja siihen mikä on merkityksellistä. vihantunne kertoo mikä koskettaa meitä syvästi ja missä tunnemme rakkautta.

Viha voi sairastuttaa kehon ja mielen sekä ihmissuhteet. Viha saattaa vetää puoleensa lisää huonoja asioita. Kun olet oikein vihainen, voit lyödä varpaasi tai kyynärpääsi ovenkarmiin ja sitten sattuu vielä enemmän sekä kiroat elämääsi ja ovenkarmia sekä olet sitä mieltä, että kaikki ovat sinua vastaan. Viha patoutuessaan voi vahingoittaa sisäisesti. Viha voi tuntua selkäkipuna, jäykkänä niskana, jatkuvana päänsärkynä. Tunteet voivat näkyä erilaisina tulehduksina kehossa. Keho reagoi kaikkiin tunteisiin.  Maksa ja sappirakko reagoivat vihaan. Sydämen rytmihäiriöt ja sydänongelmat voivat olla sisälle lukkiutuneen vihan oireita. Suolisto reagoi tunteisiin ja mahalaukku sekä iho. Vaikeasti paranevat haavat voivat olla yhteydessä vihaan, joka on jäänyt kehoon.

Irtipäästämiseen liittyy aina vihaa. Irtipäästäminen voi tapahtua kuoleman, eron tai oman sisäisen halun kautta. Parisuhde-eroissa vihan tarve tulla näkyväksi on monille ikävä kyllä tuttu. Vihassa saatetaan mustamaalata ex-kumppani suvulle, ystäville, pahimmassa tapauksessa lapsille. Kun ex-kumppani satutti omaa sisintä niin syvästi, että oma viha purkautuu vaikka toisen omaisuuden tuhoamisella. Äärimmillään viha saa aikaan väkivaltaa, häirintää, vainoamista, toisen ihmisen rajojen rikkomista. Vihan taustalla oleva tunne, jota ei haluta tuntea, muuttuu vihaksi ja sitä kautta hallitsemattomaksi käytökseksi. Vihan tunteessa voidaan tehdä hyvin typeriäkin temppuja kun vihaa ei osata kohdata ja kanavoida vaan lähdetään reagoimaan omaan pahaan oloon.

Minulle kirjoittaminen on tärkeä tapa purkaa kaikenlaisia tunteitani. Viha kuitenkin asuu kehossani niin voimakkaana, että se haluaa tulla ulos  myös fyysisenä liikkeenä. Viha ei tunnu jaloissani vaan ylävartalossa ja käsissäni. Vihan fyysiseen purkamiseen kannattaa etsiä itselleen sopiva keino. Joillekin voi riittää paperin vimmattu repiminen, suora huutaminen vaikka metsässä. Minulle vihan purkamiseen fyysisesti olen miettinyt kuntonyrkkeilyä, sauvakävelyä, punnertaminen ja painimista. 

Voitko antaa anteeksi? Voitko päästää irti?

Vihan kanssa nämä kysymykset ovat tärkeitä. Sinua on loukattu, mutta se ei oikeuta, että loukkaat muita henkisesti tai fyysisesti, sanallisesti eikä saastuttamalla vihalla itseäsi. Kun tunnet vihaa tai katkeruutta pysähdy tunteen äärelle.

Kysy itseltäsi mistä tässä on todellisuudessa kyse? Mikä sinuun sattuu? Mikä sinussa sattuu? Mikä on tunne ärtymyksen, vihan, katkeruuden tarpeen satuttaa taustalla? Onko se pelko, häpeä, tarve tulla rakastetuksi, nälkä, väsymys? Missä vihasi tuntuu? Miten vihan saa kehosta purkautumaan turvallisesti?

Vihan taakse on aina tärkeää katsoa. Mikä erossa, surussa, kuolemassa, luopumisessa, irtipäästämisessä kosketti minua ja mikä synnytti vihaa? On ok olla vihainen, mutta vihan voi päästää hallitusti pois. Kunnioita vihaa kuten kaikkia tunteitasi. Voit sanoa sille kiitos kun tulit kertomaan minulle tärkeää viestiä. Viha on sinun puolellasi, tutustu siihen.

 

Rakkaudella Pauliina.


Matkalla riippuvuuteen- Mitä on olla läsnä tunteille?

Riippuvuudet ovat mielestäni todella kiinnostavia. Olen työskennellyt erilaisissa töissäni monenlaisten riippuvuuksien kanssa. Ruoka- ja liikuntariippuvuus olivat läsnä entisessä työssäni fysioterapeuttina ja personal trainerina. Seksuaaliterapeuttina addiktoitunut seksikäyttäytyminen voi olla yksi syy vastaanotolle tulemiseen. Yrittäjänä taas työ-, netti-, shoppailu-, peli- ja päihderiippuvuudet ovat tulleet tutuiksi omassa ja tuttavien sekä kollegoiden elämässä.

Riippuvuutta on monenasteista. Moni ajattelee, että en ole ikinä ollut riippuvainen mistään. Entä kun alat pohtia, mitä riippuvuuden tyyppipiirteet ovat: päähänpinttyneisyys, heikentynyt käyttäytymisen säätely, repsahdukset ja vieroitusoireet? Voitko todella rehellisesti todeta, että oma somekäyttäytymisesi ei ole koskaan ollut pakkoa plärätä facebookkia tai instagramia? Oletko humalassa tehnyt toistuvasti jotakin mitä kadut jälkeenpäin? Oletko päättänyt ettet osta hetkeen mitään uutta ja huomaatkin selailevasi nettikauppoja ja tilaavasi sieltä? Onko sinua ärsyttänyt, että itsellesi ostamasi karkkipussi onkin syöty ja painut ostamaan uutta vaikka juuri päätit aloittaa karkkilakon? Kuulen tarinoita siitä miten ruokaa ja herkkuja piilotellaan muilta perheenjäseniltä. Kun on surullinen, iloinen tai ahdistunut syödään paljon ja kaikkea. Kuulen tarinoita kuinka nettiporno vie päivästä monta tuntia ja keskittyminen työhön sekä läheisiin suhteisiin on vaikeaa, lähes mahdotonta. Kuulen kuinka kumppani saattaa saada selville, että perheen yhteisiä rahoja on käytetty pikavippeihin ja velkaa on kerrytetty monia tuhansia. Mikä saa ihmisen käyttäytymään näin? Mitä tapahtuu kun perustarpeestamme tuleekin käyttäytymistämme ohjaava ja alistumme käyttäytymisemme armoille?

Yksi lähestymiskulma on se, että ihminen hakee riippuvuuksilla mielihyvää. Riippuvuuksien taustalla on usein kyse kivusta tai tyhjyyden tunteesta. Riippuvuuden tarkoitus on siis alunperin hyvä. Sen tarkoituksena on saada kokea tuntemus, että olen olemassa ja tunnen hyvää, koska muuten tunnen kipua. Riippuvuus kuitenkin saattaa alkaa tuottaa myös kipua. Ihminen tarvitsee aina isompaa ja isompaa määrää saadakseen saman hyvänolontunteen kuin ensimmäisellä kerralla. Syyllisyys ja häpeä ovat vahvasti kiinni riippuvuudessa. Riippuvuuden tarkoitus voi olla täyttää sisällämme oleva tyhjä tila, mutta voikin käydä niin, että tyhjyys sisällämme lisääntyy käyttäytymisestämme johtuen. Alla linkki yhteen näkökulmaan riippuvuuksista ja siitä miten riippuvuudet koskettavat meitä kaikkia suoraan tai välillisesti Gabor Matén puhumana.

https://www.youtube.com/watch?v=66cYcSak6nE&app=desktop

Seksi- ja ruokariippuvuus ovat hyvin samankaltaisia. Tarvitsemme ruokaa elääksemme ja seksi sekä seksuaalisuus on osa ihmisyyttämme ja haluamme olla kosketuksissa toiseen ihmiseen. Riippuvuutta ei hoideta ottamalla pois ruoka tai seksi ihmisen elämästä. Näiden hoidossa ihmistä tuetaan huomaamaan mikä ero on minulla ja sillä miten käyttäydyn. Riippuvuuden hoito on pitkä tie ja tarkkailemalla tiettyjä triggereitä (laukaisevia tekijöitä), voidaan vaikuttaa myös riippuvuuteen eli siihen miten käyttäytyy. Joka kerta kun riippuvuuden jättää toteuttamatta, niin sitä ylläpitävät radat aivoissamme heikkenevät.Riippuvuuden mukana kantaminen on erittäin raskasta. Tarkoitus on saada elämään enemmän iloa ja merkitystä jostakin muualta kuin riippuvuudesta, mutta tärkeintä on havaita mihin riippuvuus vastaa minun elämässäni. Jokainen voi tarkastella aika ajoin omaa toimintaa, vaikka pohtimalla siirrynkö riippuvuudesta toiseen? Kun en enää syö hallitsemattomasti, niin juoksenko sitten henkeni edestä tyhjää oloa täyttääkseni? Voi olla, että jokin riippuvuus katsotaan yhteiskunnassamme "parempana" riippuvuutena kuin toinen. Taustalla on kuitenkin kyse samasta tarkoitusperästä ja käyttäytymismallista.

Vältänkö sisälläni olevaa kipua tällä toiminnalla? Lähdenkö lenkille, jotta minun olisi parempi olo, enkä tuntisi enää niin suurta yksinäisyyden tunnetta kotiintullessani? Ostanko vaatteen, jotta minulle tulisi pirteämpi olo rankan työpäivän jälkeen? Istunko sohvalle syömään pizzaa, koska teinien kanssa on niin vaikeaa ja koen epäonnistuvani vanhemmuudessa? Kun kumppani lähtee kotoa, otanko koneen eteeni ja harrastan sooloseksiä pornoa katsellen, koska kumppanini ei innostunut seksiehdotuksestani ja koen itseni torjutuksi? Teenkö näitä käyttäytymismalleja, koska koen, että nyt tämä on ok ja teen valinnan tietoisesti läsnäolevasti ja nautin siitä hetkestä todella ja hetkestä myös sen jälkeen?  Vai tunnenko käyttäytymisen jälkeen syyllisyyttä ja/tai häpeää? Salaanko käyttäytymistäni ja jätänkö pysähtymättä todellisen tunteen äärelle? Toistanko mahdollisesti seuraavassa tilanteessa ja tunteessa saman toimintamallin?

Viime marraskuussa ystäväni kertoi, että on haastanut itseään olla ostamatta uusia vaatteita vuoden ajan. Ajattelin ensin, että en ikinä pystyisi olemaan vuotta ostamatta mitään itselleni. Asiaa hetken pohdittuani päätin haastaa itseni. Olen yhdeksän kuukautta ollut nyt ostamatta itselleni uusia/ vanhoja vaatteita meikkejä yms. Koen, että tämä on opettanut minua valtavasti. Riippuvuuteen tai enemmänkin riippuvuudessa taustalla olevien tunteiden ja käyttäytymisen kanssa, tämä haaste tulee erittäin näkyväksi, kun pohdin keväällä tapahtunutta kokemustani.

Keväällä sain kuulla parilta tiimiläiseltäni epäonnistuneeni heidän tukemisessaan. Tämä palaute sattui ja kuulemani sai pohtimaan omaa persoonaani ja tunsin itseni epäonnistuneeksi. Tämän tunnemylläkän kanssa lähdin samaan aikaan kolmen tyttäreni kanssa heille joululahjaksi ostamalleni ulkomaanmatkalle Kööpenhaminaan. Kun matkustan ulkomaille, usein etsin myös itselleni vaatteita ja asusteita. Nyt olin tapahtuneen konfliktin vuoksi vahvoissa tunteissani ja samalla keskellä haastetta olla ostamatta mitään.

Tunnistin kaduilla astellessani ja kaupoissa tyttärieni kanssa pyöriessäni, että nyt minua vetää halu hetkelliseen dopamiinikoukkuun. Halusin niin vahvasti kokea mielihyvän tunnetta ostamalla itselleni miellyttävän vaatteen. Koin vahvasti, että uusi vaate piristäisi onnetonta olotilaani ja pyyhkisi pois kokemuksen, joka oli saanut minut epäilemään omia kykyjäni ja itseäni. Istuin alas tunteissani ja ajatuksissani Kööpenhaminan kadun penkille ja kävin sisäistä keskustelua itseni kanssa. Olin läsnä tunteilleni ja olin läsnä mahdollisuudelle hetkelliseen nautinnonhakuun. En ole koskaan ennen kokenut niin tietoista hetkeä sen edessä, että aivoni janoavat dopamiiniryöppyä, koska sisälläni oli kipua. Kipu alkoi hellittää, koska hoivasin sitä pysähtymällä sen ääreen ja todella tunsin miltä se tuntui ja missä se minussa oli. Tämän läsnäolon hetken jälkeen nautin loppumatkasta tyttärieni kanssa. Kotimaahan palatessa matkalaukussani oli samat kuluneet vaatteet ja asusteet kuin sinne lähtiessäkin, mutta henkisellä tasolla olin oivaltanut jotakin erilaista.

Tunnistatko omassa elämässäsi nyt tai menneisyydessä hetkiä, jolloin olet hakenut tyhjään/ pahaan oloon, ikävään, rakkaudettomuuteen, kipuun, apua/helpotusta ruuasta, netistä, seksistä, alkoholista, huumeesta, ostamisesta? Oletko saanut siitä hetkellistä hyvänolontunnetta? Mitä jos ennen riippuvuuden todellista syntymistä pysähdytkin läsnäolevammin tutkimaan mistä toimintasi todella kumpuaa? Jos riippuvuus on jo syntynyt, niin haetko apua käyttäytymiseesi vaikka kuinka häpeäisit?

 

 

 

https://www.paihdelinkki.fi/ https://peluuri.fi/fi https://nuortenlinkki.fi/tietopiste/tietoartikkelit/toiminnalliset-riippuvuudet/nettiriippuvuus http://seksiriippuvuus.fi/ http://ruokariippuvuus.fi/ https://www.paihdelinkki.fi/fi/tietopankki/tietoiskut/toiminnalliset-riippuvuudet/shoppailuriippuvuus


Elämää uusperheen parisuhteessa

Uusperheellisyys on itselleni todella sydäntä lähellä oleva asia. Olen itse elänyt uusperheellisenä yli 10,5 vuotta. Olen mieheni kanssa osallistunut Suomen Uusperheiden Liiton järjestämille Voimaa uusperheen arkeen viikonloppukursseille. Jos kaikki muistan niin niissä olemme olleet Helsingissä, Hämeenlinnassa, Sulkavalla, Tanhuvaarassa, Kauniaisissa ja Lahdessa yli kymmenen kertaa.

Viimeisten kolmen vuoden ajan olemme pariskuntana ohjanneet vertaisina kyseisiä viikonloppuja ja lisäksi viimeisen vuoden aikana myös Rikasta minua- viikonloppuja. Marraskuussa ohjaamme ensimmäistä kertaa seksuaalisuuteen parisuhteessa keskittyvän viikonloppukurssin. Siitä ja muista kursseista löydät lisää täältä http://supli.fi/

Itse aikoinamme lähdimme hakemaan vertaistukea elettyämme uusperheessä neljä kuukautta. Alkuajoissamme riitti paljon haasteita ja erityisesti ympäristö reagoi vahvasti perheemme olemassaoloon. Koimme, että tarvitsimme heijastuspintaa ihmisiltä, jotka elivät samaa tai olivat jo pidemmällä uusperheellisyyden elossaan. Koimme, että vertaisryhmät antoivat meille paljon eväitä arjen muodostamiseksi meidän perheemme näköiseksi. Tämän vuoksi olemmekin kokeneet, että haluamme jakaa meille annettua hyvää myös niille, jotka ovat samassa tilanteessa kuin  missä itse olimme kymmenen vuotta sitten.

Uusperheen alkuaikoina perheemme silloiset viisi lasta olivat kaikki alle yhdeksän vuotiaita. Nyt lapsia on kuusi ja suurinosa heistä on jo murrosikäisiä. Koen, että perheen perustamisvaiheessa parisuhteelle oli enemmän aikaa arjessa. Lapset menivät aikaisemmin nukkumaan ja yhteistä aikaa jäi iltoihin hyvinkin paljon. Lapsivapaaviikonloppuja ei meillä ole koskaan ollut säännöllisesti monien tekijöiden summana. Siksi olemmekin ottaneet ajatukseksi, että parisuhteen hoitaminen, vaaliminen, päivittäminen ja ylläpitäminen tapahtuu pääasiassa arjessa.

Lasten kasvaessa arki muodostuu hyvin erilaiseksi. Tai ainakin itse koen, että meidän arkemme on muuttunut vuosien aikana. Lapset valvovat nykyään pidempään ja viettävät aikaa enemmän erikseen ja omien kavereidensa kanssa. Joskus laskemmekin mieheni kanssa, että kuinka monta sekuntia kuluu kun joku lapsista astuu ulko-ovesta kotiin kun joku muu on lähtenyt ulos. Koen, että on ollut rikkaus kuulla erilaisten perheiden erilaisia toimintatapoja. Olemme voineet niistä poimia meidän perheellemme sopivat ohjenuorat.

Mennyt kesäloma oli tiivistä perhe-elämää. Vietimme aikaa yhdessä perheenä isolla ja pienemmällä porukalla lähes puolitoista kuukautta. Laskeskelimme mieheni kanssa, että olemme olleet kahdestaan enemmän kuin kaksikymmentä minuuttia viimeksi toukokuun puolessa välissä. Kotona yhteisestä kahdenkeskisestä pidemmästä ajasta on aikaa  paljon pidemmin.

Kahdenkeskistä aikaa kaipaa.

Arjessa on usein rutistettava hetkiä, jotta voi olla vain kaksin. Meidän perheessämme lapset kuulevat välillä, että voitteko nyt poistua keittiöstä, olohuoneesta kun me keskustelemme tai haluamme olla kaksin. Pelkästään kuulumisten vaihto tai viikon suunnitteleminen yhdessä voi olla haasteellista, ellei siihen varaa hetkeä ja tee myös lapsille selväksi, että nyt me juttelemme eikä nämä asiat ole tarkoitettu teidän korvillenne.

Arjessa parisuhde saattaa joutua viimeiselle sijalle.

Välillä se on ymmärrettävää, mutta työssäni ja vapaaehtoistyössä kohtaan pareja, joiden tarinat eivät aina ole kestäneet sitä, että parisuhde on jäänyt viimeiselle sijalle. Useimmat meistä haluavat tulla suhteessaan kuulluksi, kosketuksi, nähdyksi. Jos aina on viimeisenä vuorossa, ei aina jaksa odottaa tyytyväisenä vuoroaan. Tämä asetelma sopii aina niin kauan kun molemmat tai kaikki osapuolet kokevat, että näin on hyvä. Mutta kun joku osapuolista kokee, että minä tulen laiminlyödyksi, niin etäisyys kasvaa suhteessa ja tyytymättömyys saattaa lisääntyä.

Toivoisin, että kaikki jotka elävät suhteessa, niin ajattelisivat suhteensa tärkeänä. Eivät pitäisi suhdetta itsestäänselvyytenä tai asiana, joka voi odottaa. Uusperheellisenä ja kerran aikuissuhteesta eronneena tiedän, että suhde on vahva perusta, jonka päälle on paljon parempi rakentaa elämäänsä, kun se on vahva ja perusta pidetään vahvana. Aina ei tarvitse oppia asioita kantapään kautta.

Jos suhde on sinulle tärkeä, niin etsi sille aikaa päivittäisestä elämästäsi. Kysyin facebook-ystäviltäni ohjeita suhteisiin. Sieltä nousi paljon tärkeitä asioita. Ihminen saattaa mennä hämilleen ohjeiden, neuvoja ja vinkkien viidakossa. Kuitenkin itse olen kokenut, että tässä auttaa, kun ottaa kokeiluun asioita ja tunnustelee, maistelee ja antaa aikaa testaukselle.

Jotkut asiat toimivat omassa elämässä ja jotkut eivät.

Aika pian löydät itsellesi sopivimmat tavat, jotka ruokkivat ja ravitsevat itsellesi tärkeää suhdetta. Enkä usko, että kovinkaan monet neuvot, ohjeet, tavat parisuhteen rikastuttamiseksi ovat suhteelle haitallisia.

Niistäkään ei kannata ottaa stressiä, kuten ei parisuhteestakaan.

Tässä muutamia ajatuksia, joita ystäväni listasivat ja joita olen itse vuosien varrella hyväksi havainnut:

  • Joka päivä suudelma, joka kestää vähintään 8 sekuntia
  • Iltaisin kerrotaan kumppanille mistä on pitänyt toisen tekemisissä, sanomissa yms. päivän aikana
  • Se kumpi on vahvempi niin kantaa heikompaa (eikä ole nyt fyysisestä voimasta kyse)
  • Katsokaa toisianne silmiin kun riitelette
  • Ottakaa joskus kymmenen minuutin silmiinkatseluhetki
  • Halatkaa vähintään kymmenen minuuttia putkeen ilman, että liikuttelette käsiänne vaan seiskää vain yhdessä lähellä toisianne
  • Jos riitelette iltaisin sängyssä, menkää pöydän ääreen istumaan ja selvittäkää asiat siinä
  • Sopikaa aloitteentekovuorot treffeille ja seksille esim parilliset ja parittomat päivät
  • Uskalla sanoa ääneen sellaisetkin asiat, jotka pelottavat
  • Uskalla olla hiljaa vaikka tekisi mieli sanoa kaikki suoraan
  • Sopikaa alue ( esimerkiksi sauna, makuuhuone, keittiö) jossa ei puhuta työstä, existä, rahasta tms mikä aiheuttaa harmia
  • Tehkää parisuhdepurkki, jonne laitatte asioita joita ihailette kumppanissanne. Pahana hetkenä tai hetkenä kun tuntuu, että on enemmän erillisyyttä kuin yhteyttä, lukekaa lappuja
  • Uskalla olla oma itsesi, kukaan ei ole täydellinen
  • Uskalla päästää kumppani lähellesi
  • Uskaltakaa pyytää apua, kun on aika saada apua
  • Kysy kumppaniltasi mitä hänelle kuuluu ja keskity kuulemaan
  • Kunnioita kumppaniasi aivan kuin kunnioitat vieraita ihmisiä
  • Kehu kumppaniasi myös muiden kuullen
  • Kehittäkää omia sanoja tai eleitä, jotka ovat vain teitä varten
  • Eläkää erillisinä ja  yhdessä. Molemmilla on hyvä olla tilaa omalle elämälle. Muistakaa kuitenkin, että erillisyys liiallisena voi kääntyä itseään vastaan kuten liiallinen yhteyskin
  • Puhu ja kuule mitä kumppanisi puhuu
  • Unelmoikaa yhdessä
  • Päivittäkää suhdettanne erilaisilla tavoin
  • Tutustu kumppaniisi. Hän ei ole muuttumaton, kuten et sinäkään
  • Naurakaa ja hassutelkaa yhdessä
  • Tahtokaa ja olkaa kärsivällisiä

Mitkä näistä ovat asioita, jotka otat testiin suhteessasi?


Kehojen moninaisuus

Valmistuin seksuaaliterapeutiksi viime perjantaina. Lähdin opintomatkalle Saksaan kollegojeni kanssa. Sunnuntaina rentouduin Berliinissä Vabali- kylpylässä http://www.vabali.de/. Siellä suuressa saunassa alasti istuessani kymmenien muiden alastomien ihmisten seassa, ihailin ihmiskehojen moninaisuutta. Samalla mietin, kuinka tärkeää olisi Suomessakin nähdä enemmän alastomia kehoja. Tarkoitan tällä sitä, että vaikka olemmekin saunakansaa, niin saunomme usein perheen, ystävien kesken ja useimmat meistä vielä samaa sukupuolta edustavien seurassa. Saksassa istuimme kaikki sukupuolet keskenämme ja joukossa oli eri-ikäisiä ihmisiä sekä kehot olivat kaikki erilaisia.

Olen puhunut paljon luentoja pitäessäni siitä miten tärkeää olisi jokaisen käydä säännöllisesti uimahallissa. Myös sen tähden, että uinti ja vesijuoksu sekä vesijumppa ovat erittäin hyvää liikuntaa kaikille. Ennen kaikkea kuitenkin käydä sen vuoksi, että näkisimme, miten moninaisia ihmisvartaloita on olemassa. Jos katselemme vain peilistä omaa vartaloamme ja vertaamme sitä mainoksissa, televisiossa ja somessa nähtyihin vartaloihin, saamme todella marginaalisen vertailupohjan. Ihminen vertailee usein ja kaikkea. Toki voisin kirjoittaa erillisen blogin siitä, että miksi vertailla, mutta jos lähden ajatuksesta, että vertailu on tietyllä tavalla ihan hyvästä. Kehojen suhteen uimahallissa vertailu on erittäin hyväksi useimmille meille.

Ihailen valtavasti, kuinka erityisesti iäkkäämmät naiset kantavat vartaloitaan ja miten he liikkuvat löylyvettä hakemaan itseään peittelemättä ja kuivaavat hiuksiaan peilin edessä alusvaatteillaan. He huokuvat kehonsa hyväksyntää. Useimmilla heillä rinnat roikkuvat, mahassa on selluliittia ja makkaraa sekä kehossa on arpia erilaisten operaatioiden jäljiltä. Kehossa näkyy elämä ja silti sen kanssa on hyvä olla.

Miksi en voisi hyväksyä kehoani juuri tällaisena ja nyt, enkä tavoittelisi kaikenaikaa jotakin mielestäni parempaa?

Seuraavan kerran kun sisäinen ankeuttajasi kuiskii korvaasi arvosteluja kehostasi, suosittelen menemään uimahalliin ja istumaan saunan lauteille katselemaan kehojen monimuotoisuutta ja keskustelemaan sisäisen ankeuttajasi kanssa, että minkälaisia ovat kehot, mihin kehoani vertaan? Mikä on nahkani, lihani alla oleva todellinen tunne ja ajatus itsestäni?   

Saksassa kuumissa löylyissä, saunamestarin heilutellessaan pyyhettä ilmaa löyhytelläkseen sopivaksi kaikkialle, mietin kuinka kauniita kaikki kehot ovat. On sileää, lihaksikasta, karvaista, riippuvaa, kurttuista, pyöreää, pulleaa, täytettyä, ajeltua, venytettyä, monenlaista ihoa. Löylykokemus oli yhteisöllinen. Siinä ei ollut mitään seksuaalista eikä eroottista vaan olemassaolon kauneutta. Istuimme yhdessä hikoilemassa ja puhisemme, korviamme suojaamassa, omissa nahoissamme, erilaisina ja yhdessä. Vaikutuin hetkestä todella ja olisin mielelläni jäänyt hetkeen pidemmäksikin aikaa.

Aloitan syksyllä ryhmät, joissa pureudumme kehojen moninaisuuteen ja siihen, miten oman nahan alla olisi hyvä olla.

Milloin omasta nahasta, lihasta tuli vihollinen? Milloin rakkaus katosi sisältäni itseäni kohtaan? Miten rakkauden ja oman kehon arvostuksen saan palautettua takaisin?

Toivotan sinulle oikein ihanaa juhannusta. Muista mennä saunaan tänä juhannuksena alasti ja riko kaavoja pyytämällä koko saunaseurue mukaasi. Istu lauteilla ja ihastele miten kaikki olemme erilaisia kehoissamme ja kuitenkin niin samanlaisia ajatuksiemme ja tunteidemme kanssa. <3