Matkalla riippuvuuteen- Mitä on olla läsnä tunteille?

Riippuvuudet ovat mielestäni todella kiinnostavia. Olen työskennellyt erilaisissa töissäni monenlaisten riippuvuuksien kanssa. Ruoka- ja liikuntariippuvuus olivat läsnä entisessä työssäni fysioterapeuttina ja personal trainerina. Seksuaaliterapeuttina addiktoitunut seksikäyttäytyminen voi olla yksi syy vastaanotolle tulemiseen. Yrittäjänä taas työ-, netti-, shoppailu-, peli- ja päihderiippuvuudet ovat tulleet tutuiksi omassa ja tuttavien sekä kollegoiden elämässä.

Riippuvuutta on monenasteista. Moni ajattelee, että en ole ikinä ollut riippuvainen mistään. Entä kun alat pohtia, mitä riippuvuuden tyyppipiirteet ovat: päähänpinttyneisyys, heikentynyt käyttäytymisen säätely, repsahdukset ja vieroitusoireet? Voitko todella rehellisesti todeta, että oma somekäyttäytymisesi ei ole koskaan ollut pakkoa plärätä facebookkia tai instagramia? Oletko humalassa tehnyt toistuvasti jotakin mitä kadut jälkeenpäin? Oletko päättänyt ettet osta hetkeen mitään uutta ja huomaatkin selailevasi nettikauppoja ja tilaavasi sieltä? Onko sinua ärsyttänyt, että itsellesi ostamasi karkkipussi onkin syöty ja painut ostamaan uutta vaikka juuri päätit aloittaa karkkilakon? Kuulen tarinoita siitä miten ruokaa ja herkkuja piilotellaan muilta perheenjäseniltä. Kun on surullinen, iloinen tai ahdistunut syödään paljon ja kaikkea. Kuulen tarinoita kuinka nettiporno vie päivästä monta tuntia ja keskittyminen työhön sekä läheisiin suhteisiin on vaikeaa, lähes mahdotonta. Kuulen kuinka kumppani saattaa saada selville, että perheen yhteisiä rahoja on käytetty pikavippeihin ja velkaa on kerrytetty monia tuhansia. Mikä saa ihmisen käyttäytymään näin? Mitä tapahtuu kun perustarpeestamme tuleekin käyttäytymistämme ohjaava ja alistumme käyttäytymisemme armoille?

Yksi lähestymiskulma on se, että ihminen hakee riippuvuuksilla mielihyvää. Riippuvuuksien taustalla on usein kyse kivusta tai tyhjyyden tunteesta. Riippuvuuden tarkoitus on siis alunperin hyvä. Sen tarkoituksena on saada kokea tuntemus, että olen olemassa ja tunnen hyvää, koska muuten tunnen kipua. Riippuvuus kuitenkin saattaa alkaa tuottaa myös kipua. Ihminen tarvitsee aina isompaa ja isompaa määrää saadakseen saman hyvänolontunteen kuin ensimmäisellä kerralla. Syyllisyys ja häpeä ovat vahvasti kiinni riippuvuudessa. Riippuvuuden tarkoitus voi olla täyttää sisällämme oleva tyhjä tila, mutta voikin käydä niin, että tyhjyys sisällämme lisääntyy käyttäytymisestämme johtuen. Alla linkki yhteen näkökulmaan riippuvuuksista ja siitä miten riippuvuudet koskettavat meitä kaikkia suoraan tai välillisesti Gabor Matén puhumana.

https://www.youtube.com/watch?v=66cYcSak6nE&app=desktop

Seksi- ja ruokariippuvuus ovat hyvin samankaltaisia. Tarvitsemme ruokaa elääksemme ja seksi sekä seksuaalisuus on osa ihmisyyttämme ja haluamme olla kosketuksissa toiseen ihmiseen. Riippuvuutta ei hoideta ottamalla pois ruoka tai seksi ihmisen elämästä. Näiden hoidossa ihmistä tuetaan huomaamaan mikä ero on minulla ja sillä miten käyttäydyn. Riippuvuuden hoito on pitkä tie ja tarkkailemalla tiettyjä triggereitä (laukaisevia tekijöitä), voidaan vaikuttaa myös riippuvuuteen eli siihen miten käyttäytyy. Joka kerta kun riippuvuuden jättää toteuttamatta, niin sitä ylläpitävät radat aivoissamme heikkenevät.Riippuvuuden mukana kantaminen on erittäin raskasta. Tarkoitus on saada elämään enemmän iloa ja merkitystä jostakin muualta kuin riippuvuudesta, mutta tärkeintä on havaita mihin riippuvuus vastaa minun elämässäni. Jokainen voi tarkastella aika ajoin omaa toimintaa, vaikka pohtimalla siirrynkö riippuvuudesta toiseen? Kun en enää syö hallitsemattomasti, niin juoksenko sitten henkeni edestä tyhjää oloa täyttääkseni? Voi olla, että jokin riippuvuus katsotaan yhteiskunnassamme "parempana" riippuvuutena kuin toinen. Taustalla on kuitenkin kyse samasta tarkoitusperästä ja käyttäytymismallista.

Vältänkö sisälläni olevaa kipua tällä toiminnalla? Lähdenkö lenkille, jotta minun olisi parempi olo, enkä tuntisi enää niin suurta yksinäisyyden tunnetta kotiintullessani? Ostanko vaatteen, jotta minulle tulisi pirteämpi olo rankan työpäivän jälkeen? Istunko sohvalle syömään pizzaa, koska teinien kanssa on niin vaikeaa ja koen epäonnistuvani vanhemmuudessa? Kun kumppani lähtee kotoa, otanko koneen eteeni ja harrastan sooloseksiä pornoa katsellen, koska kumppanini ei innostunut seksiehdotuksestani ja koen itseni torjutuksi? Teenkö näitä käyttäytymismalleja, koska koen, että nyt tämä on ok ja teen valinnan tietoisesti läsnäolevasti ja nautin siitä hetkestä todella ja hetkestä myös sen jälkeen?  Vai tunnenko käyttäytymisen jälkeen syyllisyyttä ja/tai häpeää? Salaanko käyttäytymistäni ja jätänkö pysähtymättä todellisen tunteen äärelle? Toistanko mahdollisesti seuraavassa tilanteessa ja tunteessa saman toimintamallin?

Viime marraskuussa ystäväni kertoi, että on haastanut itseään olla ostamatta uusia vaatteita vuoden ajan. Ajattelin ensin, että en ikinä pystyisi olemaan vuotta ostamatta mitään itselleni. Asiaa hetken pohdittuani päätin haastaa itseni. Olen yhdeksän kuukautta ollut nyt ostamatta itselleni uusia/ vanhoja vaatteita meikkejä yms. Koen, että tämä on opettanut minua valtavasti. Riippuvuuteen tai enemmänkin riippuvuudessa taustalla olevien tunteiden ja käyttäytymisen kanssa, tämä haaste tulee erittäin näkyväksi, kun pohdin keväällä tapahtunutta kokemustani.

Keväällä sain kuulla parilta tiimiläiseltäni epäonnistuneeni heidän tukemisessaan. Tämä palaute sattui ja kuulemani sai pohtimaan omaa persoonaani ja tunsin itseni epäonnistuneeksi. Tämän tunnemylläkän kanssa lähdin samaan aikaan kolmen tyttäreni kanssa heille joululahjaksi ostamalleni ulkomaanmatkalle Kööpenhaminaan. Kun matkustan ulkomaille, usein etsin myös itselleni vaatteita ja asusteita. Nyt olin tapahtuneen konfliktin vuoksi vahvoissa tunteissani ja samalla keskellä haastetta olla ostamatta mitään.

Tunnistin kaduilla astellessani ja kaupoissa tyttärieni kanssa pyöriessäni, että nyt minua vetää halu hetkelliseen dopamiinikoukkuun. Halusin niin vahvasti kokea mielihyvän tunnetta ostamalla itselleni miellyttävän vaatteen. Koin vahvasti, että uusi vaate piristäisi onnetonta olotilaani ja pyyhkisi pois kokemuksen, joka oli saanut minut epäilemään omia kykyjäni ja itseäni. Istuin alas tunteissani ja ajatuksissani Kööpenhaminan kadun penkille ja kävin sisäistä keskustelua itseni kanssa. Olin läsnä tunteilleni ja olin läsnä mahdollisuudelle hetkelliseen nautinnonhakuun. En ole koskaan ennen kokenut niin tietoista hetkeä sen edessä, että aivoni janoavat dopamiiniryöppyä, koska sisälläni oli kipua. Kipu alkoi hellittää, koska hoivasin sitä pysähtymällä sen ääreen ja todella tunsin miltä se tuntui ja missä se minussa oli. Tämän läsnäolon hetken jälkeen nautin loppumatkasta tyttärieni kanssa. Kotimaahan palatessa matkalaukussani oli samat kuluneet vaatteet ja asusteet kuin sinne lähtiessäkin, mutta henkisellä tasolla olin oivaltanut jotakin erilaista.

Tunnistatko omassa elämässäsi nyt tai menneisyydessä hetkiä, jolloin olet hakenut tyhjään/ pahaan oloon, ikävään, rakkaudettomuuteen, kipuun, apua/helpotusta ruuasta, netistä, seksistä, alkoholista, huumeesta, ostamisesta? Oletko saanut siitä hetkellistä hyvänolontunnetta? Mitä jos ennen riippuvuuden todellista syntymistä pysähdytkin läsnäolevammin tutkimaan mistä toimintasi todella kumpuaa? Jos riippuvuus on jo syntynyt, niin haetko apua käyttäytymiseesi vaikka kuinka häpeäisit?

 

 

 

https://www.paihdelinkki.fi/ https://peluuri.fi/fi https://nuortenlinkki.fi/tietopiste/tietoartikkelit/toiminnalliset-riippuvuudet/nettiriippuvuus http://seksiriippuvuus.fi/ http://ruokariippuvuus.fi/ https://www.paihdelinkki.fi/fi/tietopankki/tietoiskut/toiminnalliset-riippuvuudet/shoppailuriippuvuus


Elämää uusperheen parisuhteessa

Uusperheellisyys on itselleni todella sydäntä lähellä oleva asia. Olen itse elänyt uusperheellisenä yli 10,5 vuotta. Olen mieheni kanssa osallistunut Suomen Uusperheiden Liiton järjestämille Voimaa uusperheen arkeen viikonloppukursseille. Jos kaikki muistan niin niissä olemme olleet Helsingissä, Hämeenlinnassa, Sulkavalla, Tanhuvaarassa, Kauniaisissa ja Lahdessa yli kymmenen kertaa.

Viimeisten kolmen vuoden ajan olemme pariskuntana ohjanneet vertaisina kyseisiä viikonloppuja ja lisäksi viimeisen vuoden aikana myös Rikasta minua- viikonloppuja. Marraskuussa ohjaamme ensimmäistä kertaa seksuaalisuuteen parisuhteessa keskittyvän viikonloppukurssin. Siitä ja muista kursseista löydät lisää täältä http://supli.fi/

Itse aikoinamme lähdimme hakemaan vertaistukea elettyämme uusperheessä neljä kuukautta. Alkuajoissamme riitti paljon haasteita ja erityisesti ympäristö reagoi vahvasti perheemme olemassaoloon. Koimme, että tarvitsimme heijastuspintaa ihmisiltä, jotka elivät samaa tai olivat jo pidemmällä uusperheellisyyden elossaan. Koimme, että vertaisryhmät antoivat meille paljon eväitä arjen muodostamiseksi meidän perheemme näköiseksi. Tämän vuoksi olemmekin kokeneet, että haluamme jakaa meille annettua hyvää myös niille, jotka ovat samassa tilanteessa kuin  missä itse olimme kymmenen vuotta sitten.

Uusperheen alkuaikoina perheemme silloiset viisi lasta olivat kaikki alle yhdeksän vuotiaita. Nyt lapsia on kuusi ja suurinosa heistä on jo murrosikäisiä. Koen, että perheen perustamisvaiheessa parisuhteelle oli enemmän aikaa arjessa. Lapset menivät aikaisemmin nukkumaan ja yhteistä aikaa jäi iltoihin hyvinkin paljon. Lapsivapaaviikonloppuja ei meillä ole koskaan ollut säännöllisesti monien tekijöiden summana. Siksi olemmekin ottaneet ajatukseksi, että parisuhteen hoitaminen, vaaliminen, päivittäminen ja ylläpitäminen tapahtuu pääasiassa arjessa.

Lasten kasvaessa arki muodostuu hyvin erilaiseksi. Tai ainakin itse koen, että meidän arkemme on muuttunut vuosien aikana. Lapset valvovat nykyään pidempään ja viettävät aikaa enemmän erikseen ja omien kavereidensa kanssa. Joskus laskemmekin mieheni kanssa, että kuinka monta sekuntia kuluu kun joku lapsista astuu ulko-ovesta kotiin kun joku muu on lähtenyt ulos. Koen, että on ollut rikkaus kuulla erilaisten perheiden erilaisia toimintatapoja. Olemme voineet niistä poimia meidän perheellemme sopivat ohjenuorat.

Mennyt kesäloma oli tiivistä perhe-elämää. Vietimme aikaa yhdessä perheenä isolla ja pienemmällä porukalla lähes puolitoista kuukautta. Laskeskelimme mieheni kanssa, että olemme olleet kahdestaan enemmän kuin kaksikymmentä minuuttia viimeksi toukokuun puolessa välissä. Kotona yhteisestä kahdenkeskisestä pidemmästä ajasta on aikaa  paljon pidemmin.

Kahdenkeskistä aikaa kaipaa.

Arjessa on usein rutistettava hetkiä, jotta voi olla vain kaksin. Meidän perheessämme lapset kuulevat välillä, että voitteko nyt poistua keittiöstä, olohuoneesta kun me keskustelemme tai haluamme olla kaksin. Pelkästään kuulumisten vaihto tai viikon suunnitteleminen yhdessä voi olla haasteellista, ellei siihen varaa hetkeä ja tee myös lapsille selväksi, että nyt me juttelemme eikä nämä asiat ole tarkoitettu teidän korvillenne.

Arjessa parisuhde saattaa joutua viimeiselle sijalle.

Välillä se on ymmärrettävää, mutta työssäni ja vapaaehtoistyössä kohtaan pareja, joiden tarinat eivät aina ole kestäneet sitä, että parisuhde on jäänyt viimeiselle sijalle. Useimmat meistä haluavat tulla suhteessaan kuulluksi, kosketuksi, nähdyksi. Jos aina on viimeisenä vuorossa, ei aina jaksa odottaa tyytyväisenä vuoroaan. Tämä asetelma sopii aina niin kauan kun molemmat tai kaikki osapuolet kokevat, että näin on hyvä. Mutta kun joku osapuolista kokee, että minä tulen laiminlyödyksi, niin etäisyys kasvaa suhteessa ja tyytymättömyys saattaa lisääntyä.

Toivoisin, että kaikki jotka elävät suhteessa, niin ajattelisivat suhteensa tärkeänä. Eivät pitäisi suhdetta itsestäänselvyytenä tai asiana, joka voi odottaa. Uusperheellisenä ja kerran aikuissuhteesta eronneena tiedän, että suhde on vahva perusta, jonka päälle on paljon parempi rakentaa elämäänsä, kun se on vahva ja perusta pidetään vahvana. Aina ei tarvitse oppia asioita kantapään kautta.

Jos suhde on sinulle tärkeä, niin etsi sille aikaa päivittäisestä elämästäsi. Kysyin facebook-ystäviltäni ohjeita suhteisiin. Sieltä nousi paljon tärkeitä asioita. Ihminen saattaa mennä hämilleen ohjeiden, neuvoja ja vinkkien viidakossa. Kuitenkin itse olen kokenut, että tässä auttaa, kun ottaa kokeiluun asioita ja tunnustelee, maistelee ja antaa aikaa testaukselle.

Jotkut asiat toimivat omassa elämässä ja jotkut eivät.

Aika pian löydät itsellesi sopivimmat tavat, jotka ruokkivat ja ravitsevat itsellesi tärkeää suhdetta. Enkä usko, että kovinkaan monet neuvot, ohjeet, tavat parisuhteen rikastuttamiseksi ovat suhteelle haitallisia.

Niistäkään ei kannata ottaa stressiä, kuten ei parisuhteestakaan.

Tässä muutamia ajatuksia, joita ystäväni listasivat ja joita olen itse vuosien varrella hyväksi havainnut:

  • Joka päivä suudelma, joka kestää vähintään 8 sekuntia
  • Iltaisin kerrotaan kumppanille mistä on pitänyt toisen tekemisissä, sanomissa yms. päivän aikana
  • Se kumpi on vahvempi niin kantaa heikompaa (eikä ole nyt fyysisestä voimasta kyse)
  • Katsokaa toisianne silmiin kun riitelette
  • Ottakaa joskus kymmenen minuutin silmiinkatseluhetki
  • Halatkaa vähintään kymmenen minuuttia putkeen ilman, että liikuttelette käsiänne vaan seiskää vain yhdessä lähellä toisianne
  • Jos riitelette iltaisin sängyssä, menkää pöydän ääreen istumaan ja selvittäkää asiat siinä
  • Sopikaa aloitteentekovuorot treffeille ja seksille esim parilliset ja parittomat päivät
  • Uskalla sanoa ääneen sellaisetkin asiat, jotka pelottavat
  • Uskalla olla hiljaa vaikka tekisi mieli sanoa kaikki suoraan
  • Sopikaa alue ( esimerkiksi sauna, makuuhuone, keittiö) jossa ei puhuta työstä, existä, rahasta tms mikä aiheuttaa harmia
  • Tehkää parisuhdepurkki, jonne laitatte asioita joita ihailette kumppanissanne. Pahana hetkenä tai hetkenä kun tuntuu, että on enemmän erillisyyttä kuin yhteyttä, lukekaa lappuja
  • Uskalla olla oma itsesi, kukaan ei ole täydellinen
  • Uskalla päästää kumppani lähellesi
  • Uskaltakaa pyytää apua, kun on aika saada apua
  • Kysy kumppaniltasi mitä hänelle kuuluu ja keskity kuulemaan
  • Kunnioita kumppaniasi aivan kuin kunnioitat vieraita ihmisiä
  • Kehu kumppaniasi myös muiden kuullen
  • Kehittäkää omia sanoja tai eleitä, jotka ovat vain teitä varten
  • Eläkää erillisinä ja  yhdessä. Molemmilla on hyvä olla tilaa omalle elämälle. Muistakaa kuitenkin, että erillisyys liiallisena voi kääntyä itseään vastaan kuten liiallinen yhteyskin
  • Puhu ja kuule mitä kumppanisi puhuu
  • Unelmoikaa yhdessä
  • Päivittäkää suhdettanne erilaisilla tavoin
  • Tutustu kumppaniisi. Hän ei ole muuttumaton, kuten et sinäkään
  • Naurakaa ja hassutelkaa yhdessä
  • Tahtokaa ja olkaa kärsivällisiä

Mitkä näistä ovat asioita, jotka otat testiin suhteessasi?


Kehojen moninaisuus

Valmistuin seksuaaliterapeutiksi viime perjantaina. Lähdin opintomatkalle Saksaan kollegojeni kanssa. Sunnuntaina rentouduin Berliinissä Vabali- kylpylässä http://www.vabali.de/. Siellä suuressa saunassa alasti istuessani kymmenien muiden alastomien ihmisten seassa, ihailin ihmiskehojen moninaisuutta. Samalla mietin, kuinka tärkeää olisi Suomessakin nähdä enemmän alastomia kehoja. Tarkoitan tällä sitä, että vaikka olemmekin saunakansaa, niin saunomme usein perheen, ystävien kesken ja useimmat meistä vielä samaa sukupuolta edustavien seurassa. Saksassa istuimme kaikki sukupuolet keskenämme ja joukossa oli eri-ikäisiä ihmisiä sekä kehot olivat kaikki erilaisia.

Olen puhunut paljon luentoja pitäessäni siitä miten tärkeää olisi jokaisen käydä säännöllisesti uimahallissa. Myös sen tähden, että uinti ja vesijuoksu sekä vesijumppa ovat erittäin hyvää liikuntaa kaikille. Ennen kaikkea kuitenkin käydä sen vuoksi, että näkisimme, miten moninaisia ihmisvartaloita on olemassa. Jos katselemme vain peilistä omaa vartaloamme ja vertaamme sitä mainoksissa, televisiossa ja somessa nähtyihin vartaloihin, saamme todella marginaalisen vertailupohjan. Ihminen vertailee usein ja kaikkea. Toki voisin kirjoittaa erillisen blogin siitä, että miksi vertailla, mutta jos lähden ajatuksesta, että vertailu on tietyllä tavalla ihan hyvästä. Kehojen suhteen uimahallissa vertailu on erittäin hyväksi useimmille meille.

Ihailen valtavasti, kuinka erityisesti iäkkäämmät naiset kantavat vartaloitaan ja miten he liikkuvat löylyvettä hakemaan itseään peittelemättä ja kuivaavat hiuksiaan peilin edessä alusvaatteillaan. He huokuvat kehonsa hyväksyntää. Useimmilla heillä rinnat roikkuvat, mahassa on selluliittia ja makkaraa sekä kehossa on arpia erilaisten operaatioiden jäljiltä. Kehossa näkyy elämä ja silti sen kanssa on hyvä olla.

Miksi en voisi hyväksyä kehoani juuri tällaisena ja nyt, enkä tavoittelisi kaikenaikaa jotakin mielestäni parempaa?

Seuraavan kerran kun sisäinen ankeuttajasi kuiskii korvaasi arvosteluja kehostasi, suosittelen menemään uimahalliin ja istumaan saunan lauteille katselemaan kehojen monimuotoisuutta ja keskustelemaan sisäisen ankeuttajasi kanssa, että minkälaisia ovat kehot, mihin kehoani vertaan? Mikä on nahkani, lihani alla oleva todellinen tunne ja ajatus itsestäni?   

Saksassa kuumissa löylyissä, saunamestarin heilutellessaan pyyhettä ilmaa löyhytelläkseen sopivaksi kaikkialle, mietin kuinka kauniita kaikki kehot ovat. On sileää, lihaksikasta, karvaista, riippuvaa, kurttuista, pyöreää, pulleaa, täytettyä, ajeltua, venytettyä, monenlaista ihoa. Löylykokemus oli yhteisöllinen. Siinä ei ollut mitään seksuaalista eikä eroottista vaan olemassaolon kauneutta. Istuimme yhdessä hikoilemassa ja puhisemme, korviamme suojaamassa, omissa nahoissamme, erilaisina ja yhdessä. Vaikutuin hetkestä todella ja olisin mielelläni jäänyt hetkeen pidemmäksikin aikaa.

Aloitan syksyllä ryhmät, joissa pureudumme kehojen moninaisuuteen ja siihen, miten oman nahan alla olisi hyvä olla.

Milloin omasta nahasta, lihasta tuli vihollinen? Milloin rakkaus katosi sisältäni itseäni kohtaan? Miten rakkauden ja oman kehon arvostuksen saan palautettua takaisin?

Toivotan sinulle oikein ihanaa juhannusta. Muista mennä saunaan tänä juhannuksena alasti ja riko kaavoja pyytämällä koko saunaseurue mukaasi. Istu lauteilla ja ihastele miten kaikki olemme erilaisia kehoissamme ja kuitenkin niin samanlaisia ajatuksiemme ja tunteidemme kanssa. <3


Terapeutti- onko oikea mulle hän?

”Koen terapeuttini olleen matkaopas matkallani, itse olin matkanjohtaja.” Nainen psykoterapeutista

 ”Terapeutti oli tunteiden tulkki ja sanoittaja.” Nainen pariterapeutista

Muutama kuukausi sitten luin kampaajalla käydessäni lehdestä artikkelin ” Palvelukseen halutaan: Hyvä terapeutti”. Artikkelissa pohdittiin, mistä tietää, että käy juuri oikean tyypin luona terapiassa? Mitä tehdä jos terapeutti vaan ärsyttää? Tämä artikkeli sai minut, reilun viikon päästä seksuaaliterapeutiksi valmistuvan, pohtimaan, että mikä terapeutissa on merkityksellisintä asiakkaalle. Tutkimuksia on tehty paljon sen suhteen, että terapiasuuntauksella ei ole niin suurta merkitystä terapian vaikuttavuuden kannalta, kuin terapeutin ja asiakkaan suhteella. Kemiat siis merkitsevät terapiasuhteessakin paljon.

”Terapeutin valinnassa oli tärkeintä se, että hänellä oli työkokemusta samoista asioista kuin omat asiani koskivat.” Nainen psykoterapeutista

Olen itse käynyt yksilöpsykoterapiassa, seksuaaliterapiassa, pariterapiassa ja perheterapiassa. Kaikki terapeutit ovat olleet naisia. Pariterapeutti valikoitui satunnaisesti seurakuntien palvelun kautta. Psyko- ja seksuaaliterapeutin valitsin itse. Psykoterapeutin valitsin asuinpaikan ja osaamisalueen mukaan ja seksuaaliterapeutin oman fiiliksen mukaan muutamia vaihtoehtoja puntaroiden.

”Terapeutin valinnassa vaikutti eniten tunne, mikä syntyi terapeutin kanssa jutellessa arviokäynnillä. Oli tärkeää, että juttelu oli helppoa ja vaivatonta. Tärkeimpänä näen vuorovaikutuksen sujuvuuden ja helppouden.” Nainen terapeutista

Oma kynnykseni terapiaan menosta on aina ollut matala. Ainoa mikä on ollut haasteellisinta, on ollut kustannuspuoli. Onneksi perheneuvolan ja seurakuntien kautta saa ilmaisia terapiakertoja ja näitä olen hyödyntänyt haastavina taloudellisina aikoinani.

”Tärkeintä terapeutissa on, että kemiat kohtaa. En tarkoita ”ystävyyttä”. Parasta oli asioiden /näkemysten monipuolisuuden etsiminen ja kyseenalaistaminen ja sanallistaminen.” Nainen psykoterapeutista

Parasta terapeuteissa on mielestäni ollut aitous ja puolueettomuus. Pahin muisto puolueellisuudesta löytyy perheneuvolakäynniltä uusperheen perustamisen alkuvaiheilta, kun perheterapeutit eivät olleet uusperheellisyyden puolesta vaan ydinperheen. Siellä minulle riitti kaksi käyntiä. Tiedän myös, että terapian tarkoitus ei ole aina olla miellyttävää ja tuntua hyvältä. Terapiassa käydään lävitse asioita, jotka ovat itselle tärkeitä ja joskus oman toiminnan tai ominaisuuksien tarkasteleminen voi olla kivuliasta, se voi todella ärsyttää ja tuskastuttaa. Silloin on hyvä pohtia, että miksi minussa herää tämä tunne? Onko syy se, että terapeutin kanssa kemiamme eivät kohtaa vai onko kyseessä minulle tärkeä kohta, joka vaatiikin syvempää tarkastelua?

”Pahinta terapeutin suusta oli, että aluksi lääke oli ensin ainoa vaihtoehto. Terapeutin mielestä se olisi nopea apu kaikkeen. Parasta oli kuitenkin se, että terapeutti kunnioitti minun kantaani, siitä että lääke poistaa oireeni muttei syytä. Tästä syystä hän halusi auttaa minua saamaan kiinni syyn.” Nainen ja psykoterapia

Terapeuttia ei tarvitse miellyttää. Hänelle voi sanoa rohkeasti suoraan, jos kokee, että jokin tapa ei miellytä tai jos kemiat eivät kohtaa. Ammattitaitoinen terapeutti kykenee ottamaan vastaan myös rakentavan palautteen. Ilkeys ja mielen tahallaan pahoittaminen tai huonot käytöstavat, ovat sitten asia erikseen niin terapeutin kuin asiakkaan suhteen.

Terapeutissa ärsytti se, että kun saatiin kotitehtävät ja kun seuraavalla terapiakerralla toinen ei ollutkaan hoitanut aloitevastuutaan, niin terapeutin suhtautuminen oli vähän hälläväliä siihen. ”Ei sitä aina voikaan tehdä mieli- asenteella".”Nainen pariterapeutista

Psykoterapiasta itselläni on pisin kokemus. Psykoterapeutti oli aivan valloittava, osaava ja ihminen ihmiselle. Ei kauhistellut kokemaani vaan pohti kanssani tulevaisuutta, mietti mennyttä ja latasimme yhdessä voimavarojani. Tämän kokemuksen vuoksi sain vahvan pohjan elämän uudelleenrakentamiseen mullistavan elämäntilanteen jälkeen. Nyt terapeutiksi opiskellessani olen usein miettinyt, miten minä tulin kohdatuksi terapiassa. Haluan olla seksuaaliterapeuttina jakamassa samaa hyvää eteenpäin mitä itse olen terapeuteiltani saanut.

 ”Parasta oli se, että terapeutti aidosti ymmärsi ja antoi minulle ”avaimet” selvitä itse tilanteesta. Ikään kuin herätti takaisin maailmaan ja näkemään, että kaikki oli hyvin. Terapeutin rooli oli minulle jonkinlainen auktoriteetti. Luotin jokaiseen hänen sanaansa ja oppiinsa.” Nainen ja psykoterapeutista

 

 

 


Miehen haluttomuus

”Koin olevani epäonnistunut. Itsetunto sai aika kolauksen. Koin myös jossain määrin kateutta monia miehiä kohtaan, kenellä tiesin olevan vilkas seksielämä. Koin myös, että kumppani ansaitsee paremman miehen.” Miehen näkökulmasta

 

Tämä on ensimmäinen blogikirjoitukseni. Koska olen kirjoittamassa ensimmäistä kirjaani naiseudesta ja seksuaalisuudesta, halusin harjoitella kirjoittamista blogin muodossa. Kirjoitan mielelläni ajatuksiani ja oppimaani, mutta blogissa koen, että asioita pystyn kirjoittamaan laajemmin ja pidemmin. Lisäksi haluan kirjoituksillani olla edistämässä kehopositiivisuutta, tietoa seksistä ja seksuaalisuudesta sekä antaa ääntä tarinoille, jotka kertovat elävästä elämästä, joihin liittyy sukupuolisuus, seksuaalisuus, suhteellisuus tai suhteettomuus.

Kun kerroin, että aloitan blogikirjoittelun, kysyin ehdotuksia blogikirjoitusten aiheeksi. Sain yhden ja ainoan ehdotuksen. Päätin tarttua ensimmäisessä blogikirjoituksessani siihen. Kirjoitukseni tulee käsittelemään haluttomuutta suhteessa ja nyt siltä kannalta, että haluton osapuoli on mies. Pyysin muutamalta ihmiseltä ajatuksia sekä kokemuksia että tuntemuksia omasta elämästään. Kursivoidut näkökulmakommentit ovat siis oikeilta olemassa olevilta ihmisiltä heidän luvallaan julkaistuja. Nämä tarinat voisivat olla myös kumman tahansa tarinoita, joten välttämättä ei tarinoissa korostu se, että tarinan kertonut osapuoli on nainen tai mies. Toisaalta sillä voi olla merkitystä, että haluton osapuoli onkin mies. Jotkut ajattelevat, että on ok olla haluton nainen. Haluttomuus on naisilla huomattavasti yleisempää kuin miehillä. Saatetaan ajatella, että jos heterosuhteessa mies on haluton, nainen kokee olevansa huono ja kelpaamaton naisena.

”Haluttomuuden kanssa eläminen oli vaikeaa, kun olen aina ollut aktiivinen ja seksin tarve on iso. Pää siinä meinas hajota.” Miehen näkökulmasta

Pyysin myös miehiltä kertomuksia haluttomuudesta heidän näkökulmastaan haluttomana osapuolena. Alkuun en saanut keneltäkään viestejä.  Ja mietinkin, että kertooko tämä siitä, että miesten haluttomuutta ei ole omien tuttavieni ja ystävieni joukossa. Vai kertooko tämä siitä, että asiasta ei ole helppo lähteä puhumaan? Onneksi kuitenkin kun laajensin ryhmää, jolta kokemuskommentteja pyysin, sain miehiltä avoimia kertomuksia heidän omasta haluttomuudestaan. Terapiassa miesten haluttomuus on olemassa oleva asia.

Aihe on mielestäni tärkeä. Enemmän puhutaan siitä, että nainen ei halua. Itse koen myös, että naisen haluttomuudesta on helpompi puhua esimerkiksi ystävien kesken. Kun kyseessä on miehen haluttomuus, se ei nouse kovinkaan helpolla puheenaiheeksi. Haluttomuus on monisyinen asia ja sen kaikkiin taustatekijöihin meneminen ja syiden ymmärtäminen vaatii aikaa. Niihin en tässä kirjoituksessa kiinnitä fokusta vaan enemmän siihen miltä haluttomuus tuntuu ja miten se koetaan.

” Viimeisimmät kerrat kun on ollut seksiä, se on tapahtunut minun aloitteestani ja on tuntunut melko väkinäiseltä suorittamiselta, siitä on ollut intohimo todella kaukana! Nykyään en oikein halua edes tehdä mitään aloitetta, kun en enää kestä tulla torjutuksi ja joku ylpeys on kuitenkin vielä jäljellä.” Naisen näkökulmasta

 ” Pahalta haluttomuus tuntui. Seksuaalisuus on aina ollut minulle tärkeä osa ihmisenä elämistä ja parisuhdetta ja kyllä seksittömyys tuntui kuin jokin pala elämästä olisi otettu pois.” Miehen näkökulmasta

” Kun minua ei haluta se aiheuttaa monenlaisia tunteita, ensimmäinen on mitä minussa on vikana, olenko niin huono, onko sillä joku toinen, vihaa, kiukkua ja jopa katkeruutta. Kumppanini kyllä sanoo haluavansa, mutta silti mitään ei tapahdu… Haluttomuus synnyttää vihantunteita ja nykyään jo on tullut raivareita kun on niin turhautunut, itsetunto on aika alhaalla.” Naisen näkökulmasta

” Minulla on ollut aika vähän sellaista, ettei minua olisi haluttanut. Silloin ehkä kun lapset olivat pieniä ja olin todella väsynyt. Uni meni seksin edelle. Mutta sellaista minulla oli avioliiton loppupuolella, etten halunnut miestäni. Se oli jännä tunne, kun periaatteessa minulla ei ollut ihmistä vastaan sinänsä mitään, mutta seksiä en halunnut hänen kanssaan enää. En voinut kuvitella koskevani häneen intiimisti. Tosin ei minulla sitä ”pelkoa” edes ollut, häntä ei seksi ollut kiinnostanut vuosiin, joten ehkä se oli oma vastareaktioni siihen. Ei tupata jos ei tykätä-tyyliin.” Naisen näkökulmasta

Tarpeeksi pitkään jatkuessaan halujen eriparisuus ja siitä mahdollisesti johtuva seksittömyys parisuhteessa, saattaa aiheuttaa haluttomuutta myös toisessa osapuolessa. Toisaalta myös yhdessä miehen tarinassa kerrottiin myös haluttomuutta aiheutuneen yliseksuaalisuudesta, painostamisesta ja vaatimisesta.

” Suhteen alku oli seksin kannalta erittäin vilkasta. Muutaman kuukauden seurustelun jälkeen kumppanini alkoi vaatimaan seksiä aivan älyttömän paljon, yksi syy siihen ilmeisesti oli, että orgasmia hän ei ollut saanut koskaan ja siitä tuli pakkomielle. Minua alettiin painostamaan, vaadittiin aina vaan lisää ja lisää. Tämä johti siihen, että aloin välttelemään ja mitä pidempään sitä kesti, niin haluttomuus tuli mukaan.” Miehen näkökulmasta

” Kumppanin haluttomuus loukkasi syvästi. Tai ehkä eniten se, että kun toimintavaikeuksia tuli ja toteamus: kun ei toimi niin ei toimi, jäi se siihen. Välinpitämättömyys minun tarpeitani kohtaan tuntui totaalihylkäämiseltä, kun annettiin ymmärtää, että kun hänellä ei toimi, niin minäkin saan olla ilman. Eikä minkäänlaisia muitakaan hellyydenosoituksia tai huomiota saanut. Häntä ei kiinnostanut kokeilla mitään uusia tapoja harrastaa seksiä, vaikka ehdotin ja yritin.” Naisen näkökulmasta

” Itsetyydytys tulee kausittain ja välillä usein, joku ulkoinen ärsyke saa haluni heräämään. Sitten taas tulee aikoja kun sekin unohtuu, jotenkin sitä tottuu siihen ettei tunne mielihyvää. En voi kuitenkaan sanoa, että kohdallani olisi käynyt niin, että omat halut kuolee. Se on niin vahvana, ettei toisen haluttomuus ainakaan vielä, ole sitä puolta vienyt.” Naisen näkökulmasta

Haluttomuus ja erilaiset ratkaisuehdotusten torjuminen loukkaavat. Seksi saattaa loppua suhteesta kokonaan. Seksi on paljon muutakin kuin yhdyntä, suuseksi, hyväilyseksi. Siihen liittyvät toisen huomioiminen, hellyys, koskettaminen ja hyväily. Suhteissa, joissa on haluttomuutta nämäkin osa-alueet voivat puuttua tai ajan myötä lakata kokonaan olemasta. Haluttomuus on usein noidankehä, josta ei löydä ulospääsyä, vaikka tahtoa voisi vielä löytyä. 

" Kumppania kohtaan koin silloin varmaan jonkinlaista varovaisuutta. Pelotti jos ja kun hän teki aloitteen ja koitin välttää sellaisia tilanteita. Parisuhteen tilanne kun oli muutenkin huono, niin välinpitämättömyyttäkin siinä oli.” Miehen näkökulmasta

” Naiseuteni on saanut tässä melkoisen kolauksen ja välillä en tunne itseäni naiseksi ollenkaan, kun antaa tunteilleen liikaa valtaa.” Naisen näkökulmasta

Haluttomuus vaikuttaa syvästi naiseuteen ja omanarvontuntoon. Kumppani kokee tulevansa torjutuksi ja ei hyväksytyksi sellaisena kuin on. Naisilla syytökset kohdistuvat itseensä ja he alkavat epäillä omaa viehätysvoimaansa, seksikkyyttään, seksitaitojaan ja syyttävät itseään. Kumppani saattaa ajatella, että haluttomalla osapuolella on suhde johonkin toiseen ihmiseen ja siksi seksi ei hänen kanssaan kiinnosta. Seksin puute aiheuttaa kiukkua, lamaantumista, haluttomuutta. Myös haluton osapuoli kokee riittämättömyyttä ja epäonnistumisen tunnetta. Hän saattaa alkaa välttelemään tilanteita, joissa joutuisi torjumaan toisen oman haluttomuuden vuoksi.

” Haluttomuutta jatkui vuosikausia. arviolta 10 vuotta kaiken kaikkiaan. Aikoinani yritin ratkaista asian ehdottamalla pariterapiaa, kumppanini ei halunnut, koska ei uskonut siitä olevan apua.” Naisen näkökulmasta 

” Haluttomuutta kesti noin vuoden ja se päättyi eropäätökseen. Tai siis seksi ei siitä alkanut, mutta masennus ja halut helpottivat pian kun tilanne laukesi. Seksiä ei sen vuoden aikana ollut montaa kertaa." Miehen näkökulmasta

” Haluttomuutta on jatkunut varmaan kohta puolitoista vuotta. Alussa jaksoin tehdä itse aloitteita ja osoittaa, että minä haluan. Aloitteita toinen ei ole tehnyt kohta kahteen vuoteen. En jaksa enää yrittää. Olen puhunut, kysynyt, ollut ymmärtäväinen, mutta nyt olen sanonut, että tämän pitää loppua ja omasta aloitteestani parisuhde on loppumassa. ” Naisen näkökulmasta

” Tilanteen ollessa päällä, en missään vaiheessa syyllistänyt kumppaniani, eikä se missään vaiheessa ollut hänen vikansa. Miehenä koin enimmäkseen riittämättömyyttä sekä rajua epäonnistumisen tunnetta.” Miehen näkökulmasta

” Ollaan oltu kaksi vuotta naimisissa ja seksi jäi hyvin vähäiselle todella pian häiden jälkeen, mitään järkevää syytä asialle ei tunnu löytyvän. Surullista tässä on se, että ollaan oltu niin vähän aikaa yhdessä ja tilanne on jo näin mahdoton! Kaikki oli hyvin ennen häitä ja sitten vain jotain tapahtui. Kumppanini tiesi oikein hyvin, että haluan ja tarvitsen seksiä ja olo tuntuu huijatulta, kun en tässä liitossa saa sitä mikä minulle mielestäni kuuluu.” Naisen näkökulmasta

Joskus haluttomuuden takana saattaa olla vuorovaikutusongelmia, erektio-ongelmaa esimerkiksi elintavoista tai lääkityksestä johtuen. Joskus haluttomuuden taustalla voi olla stressiä, masennusta tai suhde toiseen ihmiseen. Haluttomuuden kanssa elävien ajatuksissa myös kaikki nämä ja muitakin syyt haluttomuuteen, ovat selkeästi tiedossa, mutta joskus ratkaisuyritykset tilanteen korjaamiseksi tai edes avaamiseksi, omin avuin, eivät enää riitä. Tai omat voimavarat ovat niin loppu, että ulospääsyä ei tunnu olevan haluttomuudenkierteestä.

” Haluttomuuteni ei ollut parisuhteen ainoa ongelma vaan seurausta muista ongelmista. Itse olin pitkään ollut parisuhteeseen ja elämään sekä itseeni yleensä tyytymätön, podin masennusta. Siinä kohtaa se tuntui yhtenä puutteena lisää kyvyissäni hoitaa elämää ja parisuhdetta. Ymmärsin kyllä, että halujen häviäminen on yksi masennuksen oireita ja ettei ole hyvä toimia vastoin tunteitaan. Kumppania kohtaan tunteet olivat muutenkin kylmenneet , enkä kokenut seksin puutetta suurena menetyksenä. Masennuksen takia koin itseni huonoksi mieheksi eikä haluttomuus sitä pahentanut, ei tosin parantanutkaan.” Miehen näkökulmasta

” Olen puhunut asiasta, olen lähettänyt kumppanille linkkejä aiheeseen liittyen, ajatellen josko asian lukeminen menisi paremmin perille kuin keskustelu. Hyvin usein asian esille ottaminen johtaa riitaan, jompikumpi hermostuu ja tuntuu ettei edes kommunikaatio toimi ja kumppani ei todellakaan ymmärrä asian vakavuutta ja sitä mitä se minulle aiheuttaa.” Naisen näkökulmasta

Pari- ja/tai seksuaaliterapia haluttomuusasioissa on useiden parien ajatuksissa ja ratkaisuehdotuksissa. Joskus terapiaan mennään yhdessä joskus yksinään kun oma olo käy sietämättömäksi ja halutaan jakaa haluttomuuden tuomia ajatuksia ja tuntemuksia ammattilaisen kanssa ja haluton osapuoli ei terapiaan lähde. Tarinoissa tuli esille myös, että haluton osapuoli on tehnyt paljon töitä suhteen eteen. Moni kokee terapian viimeisenä oljenkortena ja voi olla, että terapian vaikutukset eivät paranna suhdetta tai saa halua kukoistamaan. Tällöin saatetaan kokea, että ei terapia auttanut. Kirjoitan seuraavassa blogikirjoituksessani terapiasta ja terapeutin valinnasta enemmän.

” Yritin jatkaa elämääni, tyytyä osaani ja keskittyä muihin juttuihin, mutta en pystynyt. Kun eräs mies osoitti huomiotaan minulle, aloitin suhteen. Aluksi se auttoi kestämään arkea, mutta muuttui lopulta kärsimykseksi. Tajusin viimein, että ainoa vaihtoehto minulle oli lähteä ja hankkia oma elämä. En ole katunut. Suhde oli piste iin päälle. Se osoitti, että mitä vailla olin ollut kaikki ne vuodet. Tunsin, että en ole vielä niin vanha, että minun on pakko luopua seksistä ja seksuaalisuudesta kokonaan, olinhan kuin elävän leski!” Naisen näkökulmasta

”Haluttomuuden ratkominen liittyi siihen, että hain keinoja parisuhteen parantamiseen ja oman elämän, mielentilan, elämänhalun parantamiseen.” Miehen näkökulmasta

” Olen joutunut nostamaan itse oman arvontuntoa. Haen huomiota sieltä mistä vähänkin sitä saan, siis ihan arkisista tilanteista, katseista kaupassa jne. Tiedän, että olen silti edelleen yleisesti ottaen haluttava ja kiinnostava jonkun muun miehen mielestä. Ikävä myöntää, että haluaisin hakea seksiä jostakin muualta kuin omalta kumppanilta.” Naisen näkökulmasta

Joskus tilanne saattaa ajautua niin sietämättömäksi, että seksi valtaa kaiken ajattelun ja olemuksen. Toisaalta taas kaikki pienetkin huomionosoitukset, katseet, kosketukset ovat kuin bensaa liekkeihin ja halu herää henkiin. Osa pariskunnista saattavat sopia avoimesta seksisuhteesta, jossa haluttomampi osapuoli antaa kumppanilleen luvan seksiin muiden kanssa.

” Olen puolisoni kanssa puhunut siitä, jos hankkisin seksisuhteen, kun häntä ei kerran kiinnosta, vastaus oli ehdoton ei. Minut on tuomittu seksittömään liittoon.” Naisen näkökulmasta

Joskus avoimet suhteet toimivat kun seksi on vain seksiä, eikä tunteet asetu kuvioon millään tavalla kenelläkään asianosaisella. Ihmisellä on tarve tulla rakastetuksi, nähdyksi, kosketuksi, rakastelluksi, halutuksi. Haluttomuuden korjaamisessa on taustalla usein tarve liittyä toiseen myös tunnetasolla. Toiset myös ajautuvat sivusuhteeseen kun kosketuksen nälkä on niin kova. Joskus tämä suhde voi olla tapa millä kykenee elämään haluttomassa suhteessa, joskus se voi olla se merkittävä tekijä, joka antaa voimia lähteä pois haluttomasta suhteesta.

” En usko jaksavani tätä kovin pitkään, jos muutosta parempaan ei ala tulemaan, en halua ns. parhaita vuosiani viettää ilman, että toinen ei halua minua.” Naisen näkökulmasta

Jotkut haluttomassa, seksittömässä suhteessa elävät päätyvät eroon, koska kokevat etteivät enää kykene elämään ilman kaikkea sitä mistä jäävät nykyisessä parisuhteessa paitsi. Kukaan tuskin tekee eroa kevein perustein, mutta kuten näissäkin tarinoissa kuuluu, ero voi tuoda sitä kaivattua eloa takaisin heidän elämäänsä.

”Erosimme ja nykyään koen itseni naiseksi, joka nauttii seksistä ja on myös haluttu. Oma naiseuteni oli avioliitossa hukassa, mutta nyttemmin olen löytänyt sen uudelleen. Olen kaikkine lisäkiloineni ja ikävuosineni kuitenkin edelleen NAINEN. En haluaisi, että naiseuteni on kiinni siitä, miellytänkö miestä vai en, siinä minulla on vielä tekemistä, mutta pikkuhiljaa alan olla sinut itseni kanssa. Avioliitossa koin itseni aika lailla mieheni hoitajaksi, äidiksi tai sisareksi, en suinkaan tasavertaiseksi kumppaniksi, saati sitten rakastetuksi.” Naisen näkökulmasta

” Loppu hyvin ja kaikki on ok. Tajusin itse mistä ongelmat ovat syntyneet. Kävin psykologin luona puhumassa asiasta ja puhuin uudelle kumppanille, miten vanhan parisuhteen vaativuus seksissä sai aikaan haluttomuutta nykyisessä suhteessa. Haluttomuusongelma uudessa parisuhteessa ratkaistiin hyvinkin nopeasti. Siihen auttoi vain oma oivallus ja avun hakeminen.” Miehen näkökulmasta