Riippuvuudet ovat mielestäni todella kiinnostavia. Olen työskennellyt erilaisissa töissäni monenlaisten riippuvuuksien kanssa. Ruoka- ja liikuntariippuvuus olivat läsnä entisessä työssäni fysioterapeuttina ja personal trainerina. Seksuaaliterapeuttina addiktoitunut seksikäyttäytyminen voi olla yksi syy vastaanotolle tulemiseen. Yrittäjänä taas työ-, netti-, shoppailu-, peli- ja päihderiippuvuudet ovat tulleet tutuiksi omassa ja tuttavien sekä kollegoiden elämässä.

Riippuvuutta on monenasteista. Moni ajattelee, että en ole ikinä ollut riippuvainen mistään. Entä kun alat pohtia, mitä riippuvuuden tyyppipiirteet ovat: päähänpinttyneisyys, heikentynyt käyttäytymisen säätely, repsahdukset ja vieroitusoireet? Voitko todella rehellisesti todeta, että oma somekäyttäytymisesi ei ole koskaan ollut pakkoa plärätä facebookkia tai instagramia? Oletko humalassa tehnyt toistuvasti jotakin mitä kadut jälkeenpäin? Oletko päättänyt ettet osta hetkeen mitään uutta ja huomaatkin selailevasi nettikauppoja ja tilaavasi sieltä? Onko sinua ärsyttänyt, että itsellesi ostamasi karkkipussi onkin syöty ja painut ostamaan uutta vaikka juuri päätit aloittaa karkkilakon? Kuulen tarinoita siitä miten ruokaa ja herkkuja piilotellaan muilta perheenjäseniltä. Kun on surullinen, iloinen tai ahdistunut syödään paljon ja kaikkea. Kuulen tarinoita kuinka nettiporno vie päivästä monta tuntia ja keskittyminen työhön sekä läheisiin suhteisiin on vaikeaa, lähes mahdotonta. Kuulen kuinka kumppani saattaa saada selville, että perheen yhteisiä rahoja on käytetty pikavippeihin ja velkaa on kerrytetty monia tuhansia. Mikä saa ihmisen käyttäytymään näin? Mitä tapahtuu kun perustarpeestamme tuleekin käyttäytymistämme ohjaava ja alistumme käyttäytymisemme armoille?

Yksi lähestymiskulma on se, että ihminen hakee riippuvuuksilla mielihyvää. Riippuvuuksien taustalla on usein kyse kivusta tai tyhjyyden tunteesta. Riippuvuuden tarkoitus on siis alunperin hyvä. Sen tarkoituksena on saada kokea tuntemus, että olen olemassa ja tunnen hyvää, koska muuten tunnen kipua. Riippuvuus kuitenkin saattaa alkaa tuottaa myös kipua. Ihminen tarvitsee aina isompaa ja isompaa määrää saadakseen saman hyvänolontunteen kuin ensimmäisellä kerralla. Syyllisyys ja häpeä ovat vahvasti kiinni riippuvuudessa. Riippuvuuden tarkoitus voi olla täyttää sisällämme oleva tyhjä tila, mutta voikin käydä niin, että tyhjyys sisällämme lisääntyy käyttäytymisestämme johtuen. Alla linkki yhteen näkökulmaan riippuvuuksista ja siitä miten riippuvuudet koskettavat meitä kaikkia suoraan tai välillisesti Gabor Matén puhumana.

https://www.youtube.com/watch?v=66cYcSak6nE&app=desktop

Seksi- ja ruokariippuvuus ovat hyvin samankaltaisia. Tarvitsemme ruokaa elääksemme ja seksi sekä seksuaalisuus on osa ihmisyyttämme ja haluamme olla kosketuksissa toiseen ihmiseen. Riippuvuutta ei hoideta ottamalla pois ruoka tai seksi ihmisen elämästä. Näiden hoidossa ihmistä tuetaan huomaamaan mikä ero on minulla ja sillä miten käyttäydyn. Riippuvuuden hoito on pitkä tie ja tarkkailemalla tiettyjä triggereitä (laukaisevia tekijöitä), voidaan vaikuttaa myös riippuvuuteen eli siihen miten käyttäytyy. Joka kerta kun riippuvuuden jättää toteuttamatta, niin sitä ylläpitävät radat aivoissamme heikkenevät.Riippuvuuden mukana kantaminen on erittäin raskasta. Tarkoitus on saada elämään enemmän iloa ja merkitystä jostakin muualta kuin riippuvuudesta, mutta tärkeintä on havaita mihin riippuvuus vastaa minun elämässäni. Jokainen voi tarkastella aika ajoin omaa toimintaa, vaikka pohtimalla siirrynkö riippuvuudesta toiseen? Kun en enää syö hallitsemattomasti, niin juoksenko sitten henkeni edestä tyhjää oloa täyttääkseni? Voi olla, että jokin riippuvuus katsotaan yhteiskunnassamme ”parempana” riippuvuutena kuin toinen. Taustalla on kuitenkin kyse samasta tarkoitusperästä ja käyttäytymismallista.

Vältänkö sisälläni olevaa kipua tällä toiminnalla? Lähdenkö lenkille, jotta minun olisi parempi olo, enkä tuntisi enää niin suurta yksinäisyyden tunnetta kotiintullessani? Ostanko vaatteen, jotta minulle tulisi pirteämpi olo rankan työpäivän jälkeen? Istunko sohvalle syömään pizzaa, koska teinien kanssa on niin vaikeaa ja koen epäonnistuvani vanhemmuudessa? Kun kumppani lähtee kotoa, otanko koneen eteeni ja harrastan sooloseksiä pornoa katsellen, koska kumppanini ei innostunut seksiehdotuksestani ja koen itseni torjutuksi? Teenkö näitä käyttäytymismalleja, koska koen, että nyt tämä on ok ja teen valinnan tietoisesti läsnäolevasti ja nautin siitä hetkestä todella ja hetkestä myös sen jälkeen?  Vai tunnenko käyttäytymisen jälkeen syyllisyyttä ja/tai häpeää? Salaanko käyttäytymistäni ja jätänkö pysähtymättä todellisen tunteen äärelle? Toistanko mahdollisesti seuraavassa tilanteessa ja tunteessa saman toimintamallin?

Viime marraskuussa ystäväni kertoi, että on haastanut itseään olla ostamatta uusia vaatteita vuoden ajan. Ajattelin ensin, että en ikinä pystyisi olemaan vuotta ostamatta mitään itselleni. Asiaa hetken pohdittuani päätin haastaa itseni. Olen yhdeksän kuukautta ollut nyt ostamatta itselleni uusia/ vanhoja vaatteita meikkejä yms. Koen, että tämä on opettanut minua valtavasti. Riippuvuuteen tai enemmänkin riippuvuudessa taustalla olevien tunteiden ja käyttäytymisen kanssa, tämä haaste tulee erittäin näkyväksi, kun pohdin keväällä tapahtunutta kokemustani.

Keväällä sain kuulla parilta tiimiläiseltäni epäonnistuneeni heidän tukemisessaan. Tämä palaute sattui ja kuulemani sai pohtimaan omaa persoonaani ja tunsin itseni epäonnistuneeksi. Tämän tunnemylläkän kanssa lähdin samaan aikaan kolmen tyttäreni kanssa heille joululahjaksi ostamalleni ulkomaanmatkalle Kööpenhaminaan. Kun matkustan ulkomaille, usein etsin myös itselleni vaatteita ja asusteita. Nyt olin tapahtuneen konfliktin vuoksi vahvoissa tunteissani ja samalla keskellä haastetta olla ostamatta mitään.

Tunnistin kaduilla astellessani ja kaupoissa tyttärieni kanssa pyöriessäni, että nyt minua vetää halu hetkelliseen dopamiinikoukkuun. Halusin niin vahvasti kokea mielihyvän tunnetta ostamalla itselleni miellyttävän vaatteen. Koin vahvasti, että uusi vaate piristäisi onnetonta olotilaani ja pyyhkisi pois kokemuksen, joka oli saanut minut epäilemään omia kykyjäni ja itseäni. Istuin alas tunteissani ja ajatuksissani Kööpenhaminan kadun penkille ja kävin sisäistä keskustelua itseni kanssa. Olin läsnä tunteilleni ja olin läsnä mahdollisuudelle hetkelliseen nautinnonhakuun. En ole koskaan ennen kokenut niin tietoista hetkeä sen edessä, että aivoni janoavat dopamiiniryöppyä, koska sisälläni oli kipua. Kipu alkoi hellittää, koska hoivasin sitä pysähtymällä sen ääreen ja todella tunsin miltä se tuntui ja missä se minussa oli. Tämän läsnäolon hetken jälkeen nautin loppumatkasta tyttärieni kanssa. Kotimaahan palatessa matkalaukussani oli samat kuluneet vaatteet ja asusteet kuin sinne lähtiessäkin, mutta henkisellä tasolla olin oivaltanut jotakin erilaista.

Tunnistatko omassa elämässäsi nyt tai menneisyydessä hetkiä, jolloin olet hakenut tyhjään/ pahaan oloon, ikävään, rakkaudettomuuteen, kipuun, apua/helpotusta ruuasta, netistä, seksistä, alkoholista, huumeesta, ostamisesta? Oletko saanut siitä hetkellistä hyvänolontunnetta? Mitä jos ennen riippuvuuden todellista syntymistä pysähdytkin läsnäolevammin tutkimaan mistä toimintasi todella kumpuaa? Jos riippuvuus on jo syntynyt, niin haetko apua käyttäytymiseesi vaikka kuinka häpeäisit?

 

 

 

https://www.paihdelinkki.fi/ https://peluuri.fi/fi https://nuortenlinkki.fi/tietopiste/tietoartikkelit/toiminnalliset-riippuvuudet/nettiriippuvuus http://seksiriippuvuus.fi/ http://ruokariippuvuus.fi/ https://www.paihdelinkki.fi/fi/tietopankki/tietoiskut/toiminnalliset-riippuvuudet/shoppailuriippuvuus