Uusperheellisyys on itselleni todella sydäntä lähellä oleva asia. Olen itse elänyt uusperheellisenä yli 10,5 vuotta. Olen mieheni kanssa osallistunut Suomen Uusperheiden Liiton järjestämille Voimaa uusperheen arkeen viikonloppukursseille. Jos kaikki muistan niin niissä olemme olleet Helsingissä, Hämeenlinnassa, Sulkavalla, Tanhuvaarassa, Kauniaisissa ja Lahdessa yli kymmenen kertaa.

Viimeisten kolmen vuoden ajan olemme pariskuntana ohjanneet vertaisina kyseisiä viikonloppuja ja lisäksi viimeisen vuoden aikana myös Rikasta minua- viikonloppuja. Marraskuussa ohjaamme ensimmäistä kertaa seksuaalisuuteen parisuhteessa keskittyvän viikonloppukurssin. Siitä ja muista kursseista löydät lisää täältä http://supli.fi/

Itse aikoinamme lähdimme hakemaan vertaistukea elettyämme uusperheessä neljä kuukautta. Alkuajoissamme riitti paljon haasteita ja erityisesti ympäristö reagoi vahvasti perheemme olemassaoloon. Koimme, että tarvitsimme heijastuspintaa ihmisiltä, jotka elivät samaa tai olivat jo pidemmällä uusperheellisyyden elossaan. Koimme, että vertaisryhmät antoivat meille paljon eväitä arjen muodostamiseksi meidän perheemme näköiseksi. Tämän vuoksi olemmekin kokeneet, että haluamme jakaa meille annettua hyvää myös niille, jotka ovat samassa tilanteessa kuin  missä itse olimme kymmenen vuotta sitten.

Uusperheen alkuaikoina perheemme silloiset viisi lasta olivat kaikki alle yhdeksän vuotiaita. Nyt lapsia on kuusi ja suurinosa heistä on jo murrosikäisiä. Koen, että perheen perustamisvaiheessa parisuhteelle oli enemmän aikaa arjessa. Lapset menivät aikaisemmin nukkumaan ja yhteistä aikaa jäi iltoihin hyvinkin paljon. Lapsivapaaviikonloppuja ei meillä ole koskaan ollut säännöllisesti monien tekijöiden summana. Siksi olemmekin ottaneet ajatukseksi, että parisuhteen hoitaminen, vaaliminen, päivittäminen ja ylläpitäminen tapahtuu pääasiassa arjessa.

Lasten kasvaessa arki muodostuu hyvin erilaiseksi. Tai ainakin itse koen, että meidän arkemme on muuttunut vuosien aikana. Lapset valvovat nykyään pidempään ja viettävät aikaa enemmän erikseen ja omien kavereidensa kanssa. Joskus laskemmekin mieheni kanssa, että kuinka monta sekuntia kuluu kun joku lapsista astuu ulko-ovesta kotiin kun joku muu on lähtenyt ulos. Koen, että on ollut rikkaus kuulla erilaisten perheiden erilaisia toimintatapoja. Olemme voineet niistä poimia meidän perheellemme sopivat ohjenuorat.

Mennyt kesäloma oli tiivistä perhe-elämää. Vietimme aikaa yhdessä perheenä isolla ja pienemmällä porukalla lähes puolitoista kuukautta. Laskeskelimme mieheni kanssa, että olemme olleet kahdestaan enemmän kuin kaksikymmentä minuuttia viimeksi toukokuun puolessa välissä. Kotona yhteisestä kahdenkeskisestä pidemmästä ajasta on aikaa  paljon pidemmin.

Kahdenkeskistä aikaa kaipaa.

Arjessa on usein rutistettava hetkiä, jotta voi olla vain kaksin. Meidän perheessämme lapset kuulevat välillä, että voitteko nyt poistua keittiöstä, olohuoneesta kun me keskustelemme tai haluamme olla kaksin. Pelkästään kuulumisten vaihto tai viikon suunnitteleminen yhdessä voi olla haasteellista, ellei siihen varaa hetkeä ja tee myös lapsille selväksi, että nyt me juttelemme eikä nämä asiat ole tarkoitettu teidän korvillenne.

Arjessa parisuhde saattaa joutua viimeiselle sijalle.

Välillä se on ymmärrettävää, mutta työssäni ja vapaaehtoistyössä kohtaan pareja, joiden tarinat eivät aina ole kestäneet sitä, että parisuhde on jäänyt viimeiselle sijalle. Useimmat meistä haluavat tulla suhteessaan kuulluksi, kosketuksi, nähdyksi. Jos aina on viimeisenä vuorossa, ei aina jaksa odottaa tyytyväisenä vuoroaan. Tämä asetelma sopii aina niin kauan kun molemmat tai kaikki osapuolet kokevat, että näin on hyvä. Mutta kun joku osapuolista kokee, että minä tulen laiminlyödyksi, niin etäisyys kasvaa suhteessa ja tyytymättömyys saattaa lisääntyä.

Toivoisin, että kaikki jotka elävät suhteessa, niin ajattelisivat suhteensa tärkeänä. Eivät pitäisi suhdetta itsestäänselvyytenä tai asiana, joka voi odottaa. Uusperheellisenä ja kerran aikuissuhteesta eronneena tiedän, että suhde on vahva perusta, jonka päälle on paljon parempi rakentaa elämäänsä, kun se on vahva ja perusta pidetään vahvana. Aina ei tarvitse oppia asioita kantapään kautta.

Jos suhde on sinulle tärkeä, niin etsi sille aikaa päivittäisestä elämästäsi. Kysyin facebook-ystäviltäni ohjeita suhteisiin. Sieltä nousi paljon tärkeitä asioita. Ihminen saattaa mennä hämilleen ohjeiden, neuvoja ja vinkkien viidakossa. Kuitenkin itse olen kokenut, että tässä auttaa, kun ottaa kokeiluun asioita ja tunnustelee, maistelee ja antaa aikaa testaukselle.

Jotkut asiat toimivat omassa elämässä ja jotkut eivät.

Aika pian löydät itsellesi sopivimmat tavat, jotka ruokkivat ja ravitsevat itsellesi tärkeää suhdetta. Enkä usko, että kovinkaan monet neuvot, ohjeet, tavat parisuhteen rikastuttamiseksi ovat suhteelle haitallisia.

Niistäkään ei kannata ottaa stressiä, kuten ei parisuhteestakaan.

Tässä muutamia ajatuksia, joita ystäväni listasivat ja joita olen itse vuosien varrella hyväksi havainnut:

  • Joka päivä suudelma, joka kestää vähintään 8 sekuntia
  • Iltaisin kerrotaan kumppanille mistä on pitänyt toisen tekemisissä, sanomissa yms. päivän aikana
  • Se kumpi on vahvempi niin kantaa heikompaa (eikä ole nyt fyysisestä voimasta kyse)
  • Katsokaa toisianne silmiin kun riitelette
  • Ottakaa joskus kymmenen minuutin silmiinkatseluhetki
  • Halatkaa vähintään kymmenen minuuttia putkeen ilman, että liikuttelette käsiänne vaan seiskää vain yhdessä lähellä toisianne
  • Jos riitelette iltaisin sängyssä, menkää pöydän ääreen istumaan ja selvittäkää asiat siinä
  • Sopikaa aloitteentekovuorot treffeille ja seksille esim parilliset ja parittomat päivät
  • Uskalla sanoa ääneen sellaisetkin asiat, jotka pelottavat
  • Uskalla olla hiljaa vaikka tekisi mieli sanoa kaikki suoraan
  • Sopikaa alue ( esimerkiksi sauna, makuuhuone, keittiö) jossa ei puhuta työstä, existä, rahasta tms mikä aiheuttaa harmia
  • Tehkää parisuhdepurkki, jonne laitatte asioita joita ihailette kumppanissanne. Pahana hetkenä tai hetkenä kun tuntuu, että on enemmän erillisyyttä kuin yhteyttä, lukekaa lappuja
  • Uskalla olla oma itsesi, kukaan ei ole täydellinen
  • Uskalla päästää kumppani lähellesi
  • Uskaltakaa pyytää apua, kun on aika saada apua
  • Kysy kumppaniltasi mitä hänelle kuuluu ja keskity kuulemaan
  • Kunnioita kumppaniasi aivan kuin kunnioitat vieraita ihmisiä
  • Kehu kumppaniasi myös muiden kuullen
  • Kehittäkää omia sanoja tai eleitä, jotka ovat vain teitä varten
  • Eläkää erillisinä ja  yhdessä. Molemmilla on hyvä olla tilaa omalle elämälle. Muistakaa kuitenkin, että erillisyys liiallisena voi kääntyä itseään vastaan kuten liiallinen yhteyskin
  • Puhu ja kuule mitä kumppanisi puhuu
  • Unelmoikaa yhdessä
  • Päivittäkää suhdettanne erilaisilla tavoin
  • Tutustu kumppaniisi. Hän ei ole muuttumaton, kuten et sinäkään
  • Naurakaa ja hassutelkaa yhdessä
  • Tahtokaa ja olkaa kärsivällisiä

Mitkä näistä ovat asioita, jotka otat testiin suhteessasi?